Aamuyosta olisi tarkoitus lahtea kulkemaan pimeita Katmandun katuja kohti Pasupathinathia, suurta hindutemppelia, mutta ystavani ja heratyskelloni, australialainen Jim nukkuu autuaasti oman heratyksensa ohi eika siis herata minua joten auringonnousua emme nae. Havahdun seitseman tienoilla tahan tietoon. Niimpa reippaana vapaapaivalaisena lahden itsekseni katsomaan, mita tapahtuu kun hindut juhlivat Shivan paivaa ja yota, Shivaratria.

Jo lahestyessani temppelia alkaa vahan pelottaa. Kansaa tuntuu valuvan kohti pyhakkoa sankoin joukoin. Vajaa kilometri ennen paakallopaikkaa jonojen hannat jo nakyvat. Ja kello on vasta puoli yhdeksan aamulla...Seuravan aamun lehden mukaan ainakin 400 000 pyhiinvaletajaa kavaisi temppelilla paivan aikana. Aikaisimmat jonottajat saapuivat paikalle jo aamu kolmelta. Ja sita ihmisten maaraa! Kaksi pitkaa jonoa kiemurtaa ennen niin autojen tayteisia katuja jonon hannan ulottuessa silman kantamattomiin ja etupaan tunkiessa pyhimpaan. Yritan paasta jostain kohtaa lapi etta paasisin temppelialueelle. Minulla kun ei ole lupaa itse pyhakkoon menna, kun en ole hindu vaikka babalta naytankin rastojen ja oranssien vaatteiden ansiosta. Temppelin laheisyyteen on kaikilla kuitenkin paasy joten sinne suuntaan. Lopulta loytyy pieni sivupolku jossa pari muutakin valkonaamaa ihmettelee paikallisten hulluutta.

Loydan tieni pyhien miesten Sadhujen majapaikkaan, vasta paata temppelia. Alapuolella "virta" joki jonka rannalla vietetaan useampiakin hautajaisia. Lieneeko viela parempi tulevan kannalta kuolla nainkin pyhana paivana, Shivan silmien alla? Sadhut istuskelevat ryhmissa tai itsekseen nuorten nepalilaismiesten vaeltaessa ymparilla. Ilmassa leijuu makea tuoksu, paksuna verhona. Tanaan on kaikilla, ei vain sadhuilla, lupa poltta marihuanaa poliisin siihen puuttumatta. Ja tokihan nepalin nuorukaiset ottavat siita kaiken irti. Melutaan, tonitaan ja riehutaan. Kaikkien silmat seisovat. IStahdan eraan sadhun pyynnosta hanen viereensa juttelemaan, ja herra toteaa: "Eipa tanne kaikki Shivaa tulleet katsomaan". Sadhu tarjoaa teeta ja otan sen vastaan. (Ei aiti, en polttanut mitaan, join vain ihan tavallista maitoteeta.) Nuorukaiset jaavat niille sijoilleen toljottamaan ja eipa aikakaan kun viereemme muodostuu muuri nepalilaisia joita nyt enemman kuin Shivat Ja Sadhut yhteensa kiinnostaa miksi tuo valkonaamainen vahan sadhun nakoinen turistinainen istuuu tuolla. Kannykkakamerat pitaisi kielta lailla, sen verran moni yritti rapisa kuvia kiellostani huolimatta. Olisi pitanyt tajuta rahastaa valokuvilla niinkuin babatkin tekevat. Sadhu lupasi minulle, etta kunhan nyt rukoilen han lupaa etta Shiva antaa minulle hyvan aviomiehen. Niimpa sitten hetkeksi hiljenin ja totesin Shivalle etta ei siita nyt haittakaan olisi, hyvasta aviomiehesta. Aurinko porotti kirkkaalta taivaalta joten en paria tuntia kauempaa temppelilla viihtynyt. Kilo punavaria ja pyhaa tuhkaa otsassani yritin puoli tuntia paasta ulos alueelta, jonottajien maaran tuplaannuttua. Yksi ystavallinen nainen lopulta paasti minut pujahtaman ohitseen tyhjalle tienpatkalle jotten joutuisi kavelemaan paria kilometria jonon vierta. Koti kun oli ihan toisessa suunnassa kuin minne minun nokkani edessa oleva tie vei.

Kaupungilla kulkiessa paasi hyvin eroon rahoistaan. Joka toisen kadun kulman kohdalla oli viritettyna koysi jota pitkin roikkui lauma lapsia. Happy Shivaratri, five rupees didi". Jostain syysta lapsien Shivaratri perinteeseen kuuluu, etta jokaiselta ohikulkijalta peritaan tullimaksu juuri tana paivana. Kiitokseksi punavaria otsaan seka lapikulkulupa. Parikymmenta rupiaa taisin paivan aikana koyhtya. Sen verran suloisia olivat, etta olihan sita maksettava. Taisivat saada suun makeaksi Shivan kunniaksi.

Illan hamartyessa alkoi ymparilla kajahdella huuto "Shiva, Parvati - Shivaratrii, Shiva, Parvati - Shivaratrii" kulmasta jos toisestakin kirkkailla lapsen aanilla. Paivalla tullimiehina toimineet lapsukaiset kiersivat nyt kaupat, ravintelit ja muut putiikit siunaamassa ja keraamassa kaupanpitajien rupioita. Isommat lapset edessa ja pikkusiskot hannan huippuna, jokainen tosissaan.

Myohemmin tormaan kadulla Jimiin ja ystavaansa Jessiin ja taman nepalilaiseen poikystavaan Rajiin jotka ovat paattaneet lahtea myohemmin takaisin temppelille katsomaan mita siella tapahtuu auringonlaskun jalkeen. Ja niinhan minakin paatyin liittya joukkoon. Vasta yhdentoista aikaan lahdimme kulkemaan hiljentyneita katuja tunnin kavelymatkan paassa oleva temppelia. Siella ei ollut lainkaan niin hiljaista. Tanssi ja soitto kuului jo kauas, kun nepalin kansa juhli. Suurin osa vaesta paastosi koko paivan ja auringonlaskun jalkeen ruokakin ilmeisesti oli luvallista, sen verran suuri maara erinaisia ruokakojuja tienvarsille oli ilmestynyt. Telttakatoksissa rummut pauhasivat ja laulu raikasi ja kaikki kynnellekykenevat tanssivat. Babat jo nukkuivat pitkin poikin temppelien portaita. Maistelimme pop cornia ja paahdettuja pahkinoita ja ihmettelimme menoa jonkin aikaa kunnes yhden jalkeen tallustimme takasiin ja kukin kellahti omaan petiinsa umpivasyneena mutta  hyvin siunattuna.

Kaikenlaista.

 

 

Shiva