Nepalissa on tuhansia jarjestoja. Kuka toimii lasten puolesta ja kuka naisten, joku suojelee luontoa ja toinen kulttuuria. Jo pelkastaan katulapsille omistautuneita jarjestoja lienee kymmenia ihan vain taalla Katmandussa. Ongelma on se, etta kukaan ei oikein halua tehda yhteistyota. Periaatteet siita miten tyota tehdaan vaihtelevat ja nain ei yhdessa onnistuta. toinen ongelma on se, etta kaikki tekevat samaa...vain eri tekniikalla. Kaikkialla on paikkoja jonne lapset voivat piipahtaa ruokalautaselle tai hakemaan uuden t-paidan. Toiset jarjestot menevat kadulle saakka viemaan nama etuudet toisten sanoessa etta jos viet kadulle niin kadulla ne lapset pysyvatkin silla kuka vapaasta elamasta poistuisi tylsalle koulunpenkille tai koyhaan kotiin kun kadulla kaikki tuodaan ilmaiseksi nenan eteen.  Toisinaan tulee olo, etta jotkin jarjestoista todella haluavatkin pitaa lapset kadulla tai jarjestonsa piirissa silla niinhan se on, etta jos ei ole lapsia kadulla niin heilla ei ole enaa tyota eika siis rahaa. Vaikkakin eikos sen pitaisi olla avustustyon tarkoitus...tehda itsensa tarpeettomaksi. Kylla tassa maailmassa ja Nepalissa loytyy aina koyhia ihmisia ja vaarassa olevia luontokappaleita joita suojella. Mutta katulapsi sanassa on taikaa ja ihmisten kukkaronnyorit hellyvat helposti.

Se mita tarvittaisiin olisi yhteistyo. Rahaa kylla on ja jokainen katulapsi osaa kayttaa nykyista jarjestelmaa hyvakseen. Kayvat maanantaina tuolla ja tiistaina tama ja tama jarjesto tuovat ruokaa, keskiviikkona kolmanteen. Jos yhdessa tehtaisiin saataisiin jarjetelma ehka toimimaan eika sita olisi niin helppo huijata. Kun yksi jarjesto kavisi kadulla tapaamassa, toinen tarjoaisi valiaikaista suojaa, kolmas koulutusta ja neljas hostellin olisi kaikille  riittavasti hommaa ja saataisiin kestava jarjestelma jossa lapsi voisi turvallisesti kulkea hitaasti askel askeleelta kohti parempaa tulevaisuutta.  Kun yhdessa pohdittaisiin mika olisi se oikea tapa saada nama lapset paremmille teille, voitaisiin onnistuakin. Toki eivat samat metodit aina toimi jokaisen lapsen kohdalla, mutta jotain olisi tehtava ja sassiin. Nyt samat lapset pysyvat taalla vuosi tolkulla kun ei kukaan tajua heidan huijaavan systeemia paremmin kuin kukaan.

Toivotaan etta tulevaisuudessa ihmiset oppisivat. Harmittavasti avustustyosta on vaan tullut joillekin bisnes. Se tuo rahaa, ja paljon tuokin. Vahan ruksimalla kuluja eri paikkoihin voi tienata oman taskun pohjalle euroja. Paljon. Nain ihminen hyvaksi kayttaa toisen hataa haikailemattomasti. Hyi.