Terveisia ei niin terveelta. Ja terveisia Woodlands hospitalista. Niin sairaalasta. Viime torstaina hieman lampoileva Anni marssi vihdoin lekurin pakeille kun korvissa oli tukkoisuutta ja olo muutenkin veltto ja masu pipina. Ja laakari seta Gautama Buddha Gosh kertoi, etta kuules tytto. Kirjaan sinut sisaan sairaalaan samointein, sinulla on havaittavissa hengitystientulehdus, masutauti seka nestetasapaino ei ole kunnossa. Ja siella sita sitten maattiin, viikko. Ei niin kiva. Hoitajat oli kivat, laakari oli kiva, mutta makaa siina yksiksesi viikko sairaalassa. EI kiva. Nelja paivaa oli tippa kadessa, antibioottia ja nestetta ja vitamiineja ja sitten tabletteja loppu aika.

Mutta oli minulla oma huone. Ilmastoitu ja kaikkea. Teevee oli pieni ja tarjonta huonoa mutta olihan se viihdyke. Nain miljoona huonoa jenkkihomppaleffaa, pari ihan hyvaakin kuten 7 vuotta Tiibetissa ja Hotelli Ruanda. Molemmat toi tipan linssiin, eika vain siksi etta olo oli vasynyt vaan ihan koskettavan aiheen takia. naiden lisaksi seurasin muunmuassa frendit-sarjaa ja sain vain todeta etta intialaisilla ei todellakaan ole lineaarinen aikakasity. Nimittain viiden Frendi jakson putkessa ENSIMMAISENA tuli kaikkien aikojen VIIMEINEN Frendit jakso ja sen jalkeen nelja jaksoa sekaisin eri tuotantokausilta. Minulle selvisi myos, etta Jenkkilassa on taas uusi tositeeveesarja jossa valitaan paras Imitaattori. Minun suosikkini oli Paris Hilton. Mutta en usko etta se voittaa. tai siis voitti, eikohan tuokin ole joku vanha sarja. Myos ikiaikaisia sarjoja kuten Dawsons Creek ja Ally McBeal naytettiin paivittain.

Ruoka oli itseasiassa yllattavan hyvaa. Tai siis...luulen etta paikalliset sanoo sairaalaruoasta samaa kuin Suomalaiset, etta se ei maistu millekaan. Mutta onneksi suomalaisen makunystyroissa intialaisen mausteeton ruoka on itseasiassa hyvin maustettua mutta ei liian. Kahdesti paivassa teeta ja kekseja ja kahdsti lammin ruoka. Yhtena paivana sain jopa lempiruokaani Palak Paneeria eli kotijuustoa pinaattikastikkeessa. JA kaiken huippu oli kun parina paivana jalkiruokana oli paikallisen meijerin MISHTI DOI nimista jogurttia. Kun 2001 olin tyoharjoittelussa taalla Kalkutassa kavimme usein kyseisen meijerin, Mother Dairyn, myyntipisteessa hakemassa tata "karamelli"jogurttia. Se oli suosikkini :) KErroin ruokavastaavallekin tarinan ja han sanoi, etta on ilo tuoda muistoja mieleen :)

Hoitajat olivat kiltteja ja ymmartavaisia. Valilla vasymykseni oli ylitsevuotava ja itku paasi, niin nuoret hoitaja tytot tuli huolissaan paijaamaan ja sanoivat etta ala itke isosisko ala itke, me pidetaan sinusta huoli. Suosikikseni nousi Darjeelingista kotoisin oleva vanhempi nainen, jolla aina riitti aikaa istahtaa hetkeksi minun luokseni juttelemaan koska sanoi ymmartavansa etta on paha olla kun yksin joutuu makaamaan sairaala pedilla. Sisariksi toisiaan kutsuvat hoitsut oli puettuna sellaiseen aika perinteiseen hoitsuasuun valkoisine hilkkoineen. Jokaisella oli myos vyo ja siina hieno solki. Vyot olivat erivarisia, kaiketi kertoivat heidan asemastaan osastolla. Se vanhempi tati lieni osastonvastaava. kaikki puhuivat hyvaa englantia, joten kaikki toimi. Laakari setakin oli tosi ystavallinen, soitti jopa omasta puhelimestaan vanhemmilleni kun en saanut heita kiinni itse, ja kertoi missa olen. Olipahan kaynyt myos hotellillani kertomassa etta olen sairaalassa, kun minulla ei ollut paikan puhelinnumeroa.

Ai niin, opin muunmuassa etta minulla on erittain ohuet verisuonet ja etta NKOTB, tuo teiniaikoijen unelmapoikabandi, tekee comebackin (step by step, uu beibe). Ymmarsin myos etta vakuutusyhtioiden kiinnisaaminen sairastuessa on erittain hankalaa (eikun teidan pitaa soittaa tanne, eikun tanne, eikun faksi tuonne, ai niilla ei faksi toimi tana viikonloppuna, no me ollaan viikonloppulomalla, palatkaa asiaan maanantaina) mutta silti ne ovat hienoja olemassa. Tuo todennakoisesti erittain kallis sairaalahoito menee nyt vakuutuksen piikkiin.

Jotenkin tuo viikko toi myos paljon aatoksia mieleen. Kun on monta paivaa juurikaan kommunikoimatta (muutama sana hoitajien kanssa ja onneksi muutama puhelu kotosuomesta seka madurain perheelta) ja makaa sairaalapedilla ja katselee pulujen lentoa ikkunasta niin sita toteaa, etta kylla, ihminen on sosiaalinen elain ja luotu jonkinlaisessa ihmissuhteessa elamaan. Mutta ei, tama ei ole biologinen kello tai epatoivoinen paatos etsia jotain akkia. On vain toteamus, ja ehka sita viela joku paiva nain onkin.

Mutta niin. Nyt puhtaiden lakanoiden ja ilmastoiudun huoneen tyyssijasta olen palannut takaisin polyiselle ja meluisalle, mutta ah niin kotoisalle kotikadulle. vahan jannitti, oli se sairaalapeti sen verran kaukana todellisuudesta, etta miten taalla parjaa, mutta eikohan se tasta. Kolkata on aurinkoinen muutamien sateisten paivien jalkeen (jotka vietin neljan seinan sisalla). Tuona aikana Intia sai uuden Miss Indian ja Kolkatassa tapahtui surullinen bussionnettomuus, jossa kaahaileva bussi koitti ohittaa toista bussia ja rikshaa ja ajautui mutaisella tiella kanavaan. 20 ihmista kuoli, lapsiakin. Eli nyt taalla puhutaan paljon turvallisuudesta teilla, niinkuin on kai aina puhuttu. Minullekin selvisi, etta juuri kellaan paikallisbussikuskilla ei ole virallista ajokorttia. Lisaksi joutuvat kaahaamaan, koska mita ilmeisimmin palkka riippuu siita miten paljon matkustajia bussissa on, eika heilla ole varaa paastaa saman linjan muita busseja ohitseen. Etta nain taalla. Jostain syysta tuntuu, etta mitaan ei tule kuitenkaan tapahtumaan. Kaikesta selviaa rahalla.

Mutta siis. Nyt ei huolta, syon antibiottia ja ensi viikolla kavaisen seta Gautama Buddhan pakeilla ja toivon etta kaikki on kunnossa. Sitten matka jatkuu jonnekin. Maanantaina menen kohtaamaan ulkomaalaisviranomaiset ja selvittelen kauanko saan viisumini mukaan viela maassa oleskella.

Ai niin. TAnaan minulle selvisi, etta tuossa samaisessa sairaalassa hoidettiin aikanaan Aiti Teresaa aina hanen sairastaessaan. tuo suosikki hoitajani oli aina hanta ollut hoitamassa ja muisteli lammolla. Myos silloin kun Aiti teresa oli kuollut, oli hanelle jo laitettu huone valmiiksi, mutta koskaan ei Aiti ollut paassyt perille saakka. Rauha hanen muistolleen.

Kaunista kevatta sinne, taalla alkaa kesa tehda tuloaan ja ilma on kuuma.