En ole oikein koskaan ollut rantaihmisia. En oikein tajua miten kukaan jaksaa grillata itseaan tunnista toiseen hiekalla joka etsiytyy niihin piilotettuihinkin ruumiinosiin. Hikea, suolavetta silmissa ja illalla kipea iho kun peilista katsoo kirkkaanpunainen rapu. Eiko silla ajalla voi keksia jo paljon muutakin tekemista. Mutta onhan tama kylla silti ihanaa. Meri on mahtavin asia maailmassa (lumihuippuvuorten lisaksi). Paahtava aurinko ei olekaan niin paha asia. En kylla vielakaan jaksa puoltatuntia kauempaa hiekalla maata, kirjan kanssa ehka tunnin. Mutta kuohun kuuntelu ananasta syoden on kylla aika...jees.

Aamuinen kavelylenkki rantaviivaa pitkin kohti kalastajakylan tyhjaa rantaa. Aamupalan (chaita, masaladosaa ja tuoreananasmehua) otamme suunnan kohti kaukaisuutta yhdessa kahden ruotsalaispojan kanssa. Suomi-Ruotsi ottelu on puheen muodossa kestanyt jo pari paivaa. valilla kehumme toisiamme ja sitten taistelemme. Taisimme myos saikayttaa uuden ystavamme israelilaisen Ruthin puheillamme koska han totesi, ettei jaksakaan lahtea kavelemaan. (no nama suomen ja ruotsin keskenaiset taistelut ovat himopun verran lievempia kuin Israelin ja naapureidensa...olemmekin todenneet etta pohjoisnmaiden huumoria ei taida kannattaa tarjoilla muille) Niimpa skandinaavit jaivat itsekseen ja jalkaa toisen eteen. Hidasta kulkua, valilla kuohuja katsomaan pysahtyen. Aurinko porottaa. Maisema vaihtuu, valilla mennaan ylos rinnetta, valilla kavellaan aaltojen lyodessa varpaille (ja valilla polviin saakka, housujen kastuessa). Maasto on valilla punertavaa kivea, osittain ruohikkoa ja palmuja, valilla mustanvalkeaa hiekkaa joka veden siihen iskiessa nayttaa tiikerin karvalta. Yhden poukaman jalkeen saamme ihmetella mahtavaa nakya kun vahintaan kolmekymmenta meri(?)kotkaa liitelee matalalla ja pyydystaa kaloja valkoisesta kuohusta. Valilla joukkoomme liittyy paikallisia kalastajia joiden ainoa pyynto on tupakka. Kukaan ei polta joten kalastajasedat jaavat tyhjin kasin majojensa eteen. Kavaisemme teella pienen pienessa majassa, hyvin hyvin halvalla. Valilla pikkupojat koittavat kaupata pyydystamaansa kalaa ja kulkevat pitkan patkan samaa matkaa kansamme koittaen selvittaa olemmekko naimisissa. Aurinko polttaa ihoa. Kaveltya tulee varmaan muutama kilometri.Paadymme lahdelmaan jossa merivesi on osittain erottunut lahteestaan ja muodostanut lahes suolattoman veden jarven. Valissa kaistale hiekkaa. Paadymme kylaraitin ainoaan ravintolaan syomaan herkullista riisia ja hiukkasen kalaakin. naapurikioskista teet. Sitten  istuskelemme varjossa jarven rannalla ja lopulta riksakyyti kotikylille.

Voiko paiva enaa mukavammin alkaa?