Saatoin jo joskus pohtia tata. Mutta pohditaan uudelleen.

Kavimme meinaan jalleen yokerhossa. lasiseinia, kiiltavia baaritiskeja, intialaisia tyttoja minihamosissa ja poikia jotka katselevat lahinna aluetta kaulan alapuolella ja polvien ylapuolella. paljasta pintaa, lansimaista musiikkia ja paljon alkoholia. Ja kaikki tama, hyvin hyvin kallista. Illan aikana helposti kuluu tonni jos toinenkin paikallista valuuttaa. (1000 rupiaa on noin 18 euroa). Paikalliset nuoret rikkaat juhlivat ainakin viikonloput, josseivat viikollakin. Lehden mukaan jopa alaikaiset piipahtavat naissa paikoissa vapaa-aikanaan vanhempien tietamatta. Pakollisia klubeja on noin nelja, ja naissa pitaisi kayda. Paikallislehden journalistit kuvavaat sitten pikkujulkkisten iltaa naissa eri paikoissa ja julkaisevat ne sunnuntain muotiliitteessa.

Ja sitten se toinen todellisuus...kadulla kymmenen metria klubin ovelta nukkuu aiti lapsineen, likaisen risaisen peiton alla. Illalla ei valttamatta ole edes saatu nautittua sita paivan yhta ateriaa. Neljan aikaan yolla kansa kulkee ohitse huomaamatta heita. Mutta perhe vain nukkuu, heraamatta. tai ainakaan heidan heraamistaan ei huomaa. Seuraavassa kadun kulmassa aiemmin paivalla kasiojossa kerjannyt pappa on kapertynyt pienen katoksen alle nakemaan unta. Joku saattaa istua viela hereilla, katsellen tyhjyyteen miettien ehka miten tienata seuraavan paivan rahat.

Aamulla heraan, ja menen toihin Kalighatiin, kuolevien kodille jonne on kadulta poimittu ne kaikkein sairaimmat. He eivat ole elaissaan nahneet sita, missa mina iltani eilen vietin. He eivat ole kuulleet naita pop veisuja, juoneet neljansadan Kingfisher-oluita saati ikina kuvitelleetkaan tyttariensa pukeutuvan pikkumustiin naimattomien poikien edessa.

On tama elama yhta vastakohtaa ja kortit jaettu kovin eritavoin.