olen pitkaan haaveillut pasevani nakeman hinduhaat. ja talla viikolla se toteutui. naapurin tytolle rajille oli vihdoin loydetty aviopuoliso ja haita vietettiin. jarjestetty avioliitto siis. aviopuoliso on rajin serkku. taalla intiassa, tai ainakin etelaisessa intiassa, on kuulema hyvinkin yleista. etta serkukset menevat naimisiin. on kuulema sattunut niinkin, etta tytar nai aitinsa veljen. hieman erikoiselta kuulostaa, nain suomalaisen korvaan, mutta minkas teet. kulttuurit ovat erilaisia. taitavat paikalliset pitaa minua erikoisena, kun en viela tahan ikaan paastyani ole paassyt naimisiin eika minulla ole aikomustakaan siihen lahiaikoina. (siis niin...se ika tosiaan on 29 vaikka en kylla myonna).

paljon on nyt tulut pohdittua tata jarjestettya avioliittoa. se tuntuu niin omituiselta. isantaperheeni ritama ja david ovat valinneet toisiinsa, eli paikallisella kielella, heilla on rakkausavioliitto. samoin heidan tyttarensa jeena ja miehensa sagar ovat tavanneet toisensa opiskeluaikoina ja paattivat itse haluavansa menna naimisiin. ongelmia tosin tuotti sagarin perhe, joiden mielesta jeena ei ollut sopiva puoliso heidan pojalleen koska jeena on kastiton ritama ja david kuuluvat eri kasteihin jolloin lapsi ei syntyessaan kuulu mihinkaan kastiin. myohemmin lapset saavat valita joko isan tai aidin kastin omakseen jos haluavat. jeena ei halunnut. lopulta sagarin perhe joutui taipumaan koska sagar ilmoitti ettei sitten aio lainkaan menna naimisiin jos ei saa solmia avioliittoa jeenan kanssa. ja onnistuihan se sitten. molemmat perheet ovat kristittyja joten se ainakin helpotti asiaa.

mutta sitten tama jarjestetty avioliitto. shalom koulussa on kaksi naispuolista opettajaa, joilla kummallakin on ollut jarjestetty avioliitto. ja ovat sanoneet etta heidan lapsensa eivat MISSAAN NIMESSA saa solmia rakkausavioliittoa vaan ne tullaan jarjestamaan kun sen aika on. tietenkin puolison tulee olla samaa kastia ( ja niin...kastilaitoshan on siis lopetettu....ainakin lain mukaan....)tuntuu niin karulta, etta vanhemat saavat paatta kenen kanssa joudut olemaan koko loppuelamasi ja hankkimaan lapsia. kun olimme rajin haissa, oli samassa temppelissa useat haat samaan aikaan. monta nuorta pelokkaan nakoista tyttoa kulki vierellaan vanhempi mies. melko varmasti siis jarjestettyja avioliittoja. kuvitella, etta vasta omissa kihlajaisissa (usein samana aamuna kuin haat) tapaat tulevan aviopuolisosi. joudut mahdollisesti muuttamaan kauas vanhempiesi luota, taysin vieraaseen kylaan tai kaupunkiin ja elamaan ihmisten kanssa joita et koskaan ole tavannut. sitten vaan lapsia tekemaan...

toinen puheenaihe on ollut myotajaiset jotka ovat yha vahvasti olemassa. eli morsiamen perheen tulee ostaa isolla rahalla tavaraa sulhasen perheelle joka ottaa tyttaren elatettavakseen avioliiton myota. kultaa, sareja, ruokaa jne.... myos haiden kustannukset jaavat yleensa morsiamen perheelle. niinpa moni perhe joutuu vararikkoon kun tytar naitetaan. silti nain tulee tehda. rajin perheessa esimerkiksi kumpikaan vanhemmista ei te toita. raji itse tyoskentelee tehtaassa jossa saa n. 80 rupia paivassa (50 rupiaa= 1 euro). tieda kuinka kauan han on itse joutunut saastamaan rahaa haihinsa. lisaksi koyhat perheet saavat hakea valtiolta rahallista tukea haihin jos tytar on kaynyt koulua tarpeeksi pitkalle. mutta sitten se rahan maara joka pitaa haihin kuluttaa. silkkisareja ja kultaa yli 5000 rupian arvosta, vaikka perheella on hadin tuskin milla ostaa ruokaa??!! loyda tasta nyt sitten se jarkeva pointti...

mutta niin ne haat. ne jarjestettiin kukkulan paalla olevalla isolla temppelilla. itse haa kaavassa ei tuntunut meille olevan paata eika hantaa. ensin morsian oli puettuna yhteen sariin, sitten sari vaihdettiin ja seka morsiammelle etta sulhaselle laitettin kaulaan paksut kukkaseppeleet. sitten lahdettiin kulkemaan koko haasuerueella (noin 100 ihmista) ensin laheiselle vesialtaalle jossa haapari kasteli jalkansa. sitten kiivetiin portaita temppelin korkeammalle kohdalle josssa oli jumalpatsata, sielta kai haettiin jonkin sortin siunauksia. sitten kavuttiin takaisin alas, ja morsiuspari istui matolle lattialle. heille puettiin kaulaan lisaa kukkaseppeleita, ja sitten kukin vieras kavi siunaamassa parin laittammalla punaista ja sinista jauhetta heidan kasiinsa ja otsaan. sitten otettiin valokuvia (mina ja katja olimme viralliset haakuvaajat) ja sitten kukin sai lapun jolla sai kayda syomassa laheisessa ravintolassa. siina se sitten oli. hirmuista sekamelskaa ja paikasta toiseen siirtymista ja kai siina tohinassa sitten se avioliitto solmittiin :) sitten kaikki poistuivat omia matkojaan. mutta siis nama olivat "koyhan perheen" haat. rikkaammissa perheissa vieraita on jopa 2000 ja ne jarjestetaan isoissa halleissa ja kestavat huomattavasti pidempaan. muttta nyt on sitten nahty haat.

eraana paivana taasen kotikadulla vietettiin hautajaisia. olin pari paivaa ihmetellyt, miksi kadulle rakennetaan bambukatosta. sitten eraana aamuna alkoi kadulta kuulua hirmuinen mekkala. olin sina paivana hieman kipea, joten en lahtenyt katsomaan tarkemmin. kun asuu temppelin lahella niinkuin me, on mekkalla 24 tuntia vuorokaudessa melko takuuvarmasti. myohemmin jeena kertoi etta kadun varrella asuva vanha nainen on kuollut ja siella vietetaan hautajaisia. ja niinhan se oli. katoksen alla isomaara ihmisia, keskella vainaja valkoisiin puettuna kukkameren keskella puoliksi istuvassa asennossa. valilla paukutettiin pommeja ja kukkia heiteltiin. sitten lopulta paarit joilla vainaja oli nostettiin ja paukut senkuin kovenivat ja sitten isolla joukolla vainaja kannettiin katuja pitkin pois....tieda sitten minne,


etta sellaisia rituaaleja taalla. paihittvat kylla nuo kristilliset menot aika mennen tullen varikkyydellaan. ei ainakaan tarvitse komentaa lapsia olemaan hiljaa kun kukaan muukaan ei ole.

hyvaa ystavanpaivaa muuten. taalla keskustan ulkopuolella ei ainakaan ole ollut havaittavissa kraasaa tai muutakaan mainintaa kyseisesta paivasta, mutta eras rouva viji, joka kay vapaahetoisena koululla opettamassa valilla, toivotti tanaan happy valentines day. etta siita tiedan.