Kirpean kuulas aamu, kello kahdeksan, ja bussilasteittain lapsia ja aikuisia suuntana Puisto.

Kyseessa on CWIN jarjeston vuosittainen piknik kaikkien jarjeston keskusten lasten seka tyontekijoiden kanssa. Luvassa ruokaa, peleja ja taidetta. Olen saanut kunnian olla mukana kemuja, koska vierailin sattumalta pari paivaa sitten heidan toimistollaan juttelemassa mahdollisista tulevista yhteistyokuvista.

Lapsia on kaiken kokoisia, nakoisia ja ikaisia. Tyttojaja poikia. Puiston porteille saavuttuamme nayttaa etta koko kaupunki olisi siella meidan lisaksemme. Lauantai on Nepalissa pyhapaiva ja naina ihanan aurinkoisina paivina puistot tayttyvat vaesta, Taisi olla useamkin jarjesto lapsineen paikalla, sen verran melsketta piti. Ihmiset kantoivat muovipenkkeja, kattiloita, tehosekoittimia, puuklapeja ja posliinilautasia seka jos sen sortin saavillisia ruokaa, etta silla ruokkisi armeijan. Oli laatikoittain omenoita, lavallisia kananmunia, sangollisia perunoita ja porkkanoita. Mehutetrapakkauksia ja vesitankkeja. Katevasti nama kuitenkin nepalinvaki kantaa kaiken taman yhden kahden naisen miehen voimin. Kori selkaan, tuettuna paahan levealla nauhalla ja siina menee kaksi 20 litran vesitonkkaa kevyesti minua puolet pienemman naisen kantamana. Olempa nahnyt samalla tekniikalla kannettavan kolmen istuttavaa sohvaakin. Siina kaatuisi muuttofirmat suomenmaassa jos opeteltaisiin tama tekniikka. Tai ainakaan ei tarvittaisi soittaa kaikkia miespuolisia tuttuja muuttoavuksi.

Ihmeen kaupalla koko CWIN vaki paatyi samaan paikkaan, suurelle aukiolle jossa tee jo porisi ja vaki sai aamupalaa hetken haahuilun jalkeen. Sita seurasi valtavaa naurunremakkaa, kitaran rampytysta ja nepalin kansanlaulujen ja pop hittien raikua kun kaikki lapset omissa ikaryhmissaan pelasivat peleja. Oli marmorikuulankuljetusta lusikassa, sokkokavelya ja ilmapallopeleja. Viimeisena vuorossa olivat aikuiset jajouduin minakin mukaan koydenvetokisaan jonka meidan joukkueemme voitti! (ei mainita uusinta matsia jonka toinen joukkue voitti). Sitten oli vuorossa tanssi- ja lauluesityksia, sketseja nepaliksi ja muuta mukavaa puiston keskella olevalla lavalla. taideplajayksen paatteeksi kaikki aikuiset komennettiin lavalle tanssimaan. koitin olla hiljaa ja katsella mutta sitten eras nuori nepalilais vapaaehtoinen ryntasi lavalta luokseni ja veti minutkin mukaan. ja hauskahan se oli tanssia bollywood hitteja.

Muutaman lapsen kanssa paasin haastamaan ja joidenkin vapaaehtoistenkin. Jarjestolla tuntuu olevan kaikki kohdallaan. Lapset rakastavat aikuisia ja aikuiset rakastavat lapsia. Johtoporrasta myoten kaikki olivat mukana taydella sydamella tassa paivassa. Voin vain kuvitella miten lamminta keskuksissa itsessaan mahtaa olla.

Paiva paattyi valtavaan lounaaseen jota ahkerat kokit olivat kokopaivan valmistaneet. Vasyneena otin minibussin takaisin kotikulmille. Taalla satuin iloiseksi yllatyksekseni tapaamaan eraan kiinnostavimmista ihmisista johon Kolkatassa tutustuin ja han kertoi tuntevansa taman jarjeston toiminnan ja kehui sita.

Kerrotaan tahan sitten...etta saattaa olla etta tama neiti joutuu viela jaamaan hetkeksi maailmalle. ottaisivat meinaan toihin tuonne, ihan vapaahetoispohjalla tamakin mutta kokemuksena varmasti uskomaton ja tarkea.

saa nahda mita tuleman pitaa.