Ihan juuri kohta on aika jattaa taa Nepal ja suunnata takaisin Ilon Kaupunkiin Kolkataan tervehtimaan tuttuja ja toivottavasti leidejani tyopaikalla. Joudun lentamaan kun nama lakot vaan jatkuvat ja jatkuvat. Nyt rajakaupungit kiinni taasen niin ei paase maitse.

On se hassua miten joihinkin paikkoihin vaan jattaa osan sieluaan ja sydantan. Miten jossain tuntuu kuin olisi heti kotona. Nepal ja Katmandu tekivat sen mita en uskonut tapahtuvaksi, etta loytaisin sen aseman jolla jaada pois ja etta se tuntuu oikealta. Ei tunnu silta, etta ehka jossain muualla olisi viela parempi paikka. Kolkatalla on erityisasema sydamessani kylla. Siellakin olen kotona, mutta taalla olen viela himpun verran enemman. Muutama hyva ystava, paljon hyvanpaivan tuttuja. Tyo joka palkitsee. Kaupunki jonka ihmiset ovat valloittaneet sydameni kaikenmaailman lakkoilusta ja haslayksesta huolimatta. Missa ruoka on makukasta ja askel lansimaalaiseen kulttuuriin on nurkan takana, jossa voin tilata burriton ja mojiton ja jalkiruoaksi suklaakakun ja cappucinon ja ne maistuvat samalta kuin Suomessa.

Mita kaikkea taala tapahtuikaan. Eika oikeastan edes tapahtunut niin paljoa kun elama vain oli niin tasapainossa. Vietin paljon aika Gandharbojen, soittajapoikien kanssa, tutustuen heidan kulttuuriinsa ja musiikkiinsa ja joihinkin ihan henkilokohtaisestikin. Sain hyvan ystavan Jessicasta jonka varmasti viela tapaan. Tapasin Jimin ja Charlien, kaksi maailman matkaaja. Sain laheisen ystavan Kishanista jota tulee suuri suuri ikava. KAvin henkisia keskusteluja Kishanin hyvan ystavan Kishoren kanssa ja lahjoin hanet "power of now" ja "siddhartha" kirjoilla jotta han oppisi viela enemman. Vietin suuren osan ajastani katupoikien kanssa oppien heidan elamastaan, taustoistaan ja tunteistaan. Sain kokea henkista aitiytta kun pikkuinen Ritupoika kutsui minua aidiksi. Nyt olen hanen sponsorinsa, kai loppu elaman koska perhetta ei loydy. Leikitin pikku Ruby tyttoa jonka aiti kauppa laukkuja ja tupakkaa kadulla. Kestitstin tuttavia tuoretomaatti-pasta kastikkeella ja punaviinilla muutaman otteeseen. Nautin piraattielokuvista ja Jessin kannettavasta tietokoneesta iltaisin kun ei jaksanut menna baanalle. ja tanssin paljon Funky Buddhassa sen jalkeen kun oli maisteltu riisiviinia paikallisessa. Kavin Kishanin kotikylassa tanssimassa mutavellissa ja osallistumassa Gandharba haissa, ja kavin rentoutumassa Pokharassa. Karsin lakkolevista kansalaisista enka paassyt aina perille sinne minne oli tarkoitus mutta paiva tayttyikin sitten muusta huvista. Nain monen moista paikallis festivaalia pilvenpolttelu shivaratrista Holin variloistoon ja nepalin uuden vuoden alkuun.

Kolkatan kaverini, rakas Hemley, kirjoitti minulle viestin. Ei voi palata paikkaan josta ei oikeasti lahtenyt. Niin, en oikeasti lahde taalta. Jatin jo tanne jalanjalkeni, loin suhteita jotka eivat jaa taa vaan pysyvat...sieluni osa ja odottamaan sita paivaa kun loppuosa tulee taas.

Koitan kuitenkin olla taysilla onnellinen juuri siella missa olen. Se tulee olemaan hetkittain hankalaa, mutta senhan jo tiesittekin. tehdaan yhdessa paljon kaikkea kivaa niin en muista olla hankala.