tanaan paasin vihdoin antamaan eteenpain suomesta lahjoituksina saamiani kameroita. ensimmainen kamerakoulupaiva pidettiin lahella olevalla Sudar-keskuksella. Sudar jarjestaa erilaisia kursseja tytoille ja nuorille naisille jotka tulevat koyhista perheista. He saavat Sudarin kautta stipendeja jotta voivat osallistua ympariston opinahjojen koulutuksiin ja saavat itse Sudarilla opetusta mm. tietokoneiden kaytossa ja ompelussa. Sudar myos pyrkii tyollistamaan heita koulutksen paatokseksi.

Vahan minua jannitti kylla etukateen mutta paiva oli suuri menestys. Vain yksi kymmenesta tytosta oli tahan mennessa kayttanyt kameraa. Eli hyvin alkeista lahdettiin. Tarkoituksena ei tietenkaan edes ollut tehda mitaan vaikeita asioita. Perus automaattifilmikamerathan meilla vain kaytossa onkin. Kovasti olivat ensin kiinnostuneita vain lavistyksista ja hiuksista mutta kun annoin kamerat kateen alkoi sellainen supina ja nauru, etta. Pienen ohjeistuksen jalkeen asetimme filmit kameroihin ja sitten lahdimme ulos. Ja innokkaasti tytot kuvailivatkin sen 15 minuuttia jonka tahan varasimme. Pysayttelivat jopa ohikulkijoita ja kaskivat pysahtymaan. Nauru raikasi. Kamerat he saivat myos mukaan kotiin jotta ottavat filmit tayteen siella. Ensi perjantaina kamerat palautuvat minulle ja vien kuvat kehitykseen. Parin viikon paasta olisi sitten tarkoitus tehda sama Shalomin lasten kanssa. Tai ainakin muutaman. Ovat vaan osa osoittautuneet melkoisiksi rasavilleiksi joten nahtavaksi jaa mita siita tulee. Ainakin toivottavasti mukana on myos useampi paikallista kielta puhuva komentamassa heita.

Tanaan saimme niskaan myos melkoisen sadekuuron. Kuulema oli epatavallisen kova. Ulos ei juuri nahnyt. Meni sitten aika nukkuessa ja lukiessa. Hyvaa teki sekin!

Ohjelmaa tuntuu olevan jokapaivalle. Olen miettinyt etta haluaisin kayda parissa laheisessa (eli n. 6h bussissa/junassa) kaupungissa mutta katsotaan ehdinko. Jo reilu kuukausi Intiassa. Aika on lentanyt siivilla!