Niin tuli aika jattaa Intia ja Kolkata. Vahan itketti, vaikka tiesi paasevansa rakkaaseen Nepaliin. Uusi sivu talle seikkailulle, muutama kuukausi vapaaehtoishommia Nepalin vauhdikkaassa paakaupungissa Kathmandussa.

Ja jo heti rajalla alkoi naurattaa kun samat vanhat ongelmat bussikyydeilla iskivat naamalle kun ensin myydaan lippu jeeppiin joka veisi nopeasti paakaupunkiin, ja viiden minuutin kulutua joku sanoo etta ei sellaista jeeppia menekaan nota peruuta lippusi ja sitten se ensimmainen heppu tulee ja sanoo etta kylla se jeeppi menee ja sitten odotellaan se viisi minuuttia joka venyy tunniksi. Sitten kun jeeppi lopulta tulee ja lahtee liikkelle mennaankin jonkin sairaalaan pihaan josta noukitaan yksi matkustaja lisaa, ja alkumatkasta pitaa pysahtya jos jonkinlaisesta syysta pitkiksi ajoiksi. Lopulta pompitaan eha maailman huonokuntoisinta tieta pitkin kuutisen tuntia ylos ja alas takapenkin pikupojan oksentaessa aidin syottamia kekseja ulos samaa vauhtia kun jeeppimme ohittelee rekkoja. Ah kuinka rakastankaan Sinua Nepal :)

Kathmandussa ei kauaa kestanyt kun loysin tuttuni Kishanin ja kaverinsa ja mukavia hetkia on istuttu syomassa maalmanparasta dahlbhatia ja pohditu maailman menoa.

Ja pohtimista taalla Nepalissa nyt onkin. Vuosi ei ole alkanut mita parhaimmalla tavalla. Sahkokatokset kestavat tata nykya 16 tuntia paivassa! Eli siis sahkoa on saatavilla 8 tuntia. (ei kuumia suihkuja joita allekirjoittanut odotteli). Lisaksi kaatopaikan laheiset kylat taistelevat jostain syysta (joku taho pahoinpiteli jonkun ja hallitus ei puutu asiaan tarpeeksi rivakasti) ja tiet kaatikselle ovat tukossa joten kaupungin kadut ovat tayttyeet ylipursuvavista jatekasoista. Nayttavat tanaan alkaneen polttaa roskia koska ne todellakin alkavat tukkia teita liikenteelta.

Nepal ei tuota talla hetkella riittavasti sahkoa koko maalle. Lisaksi maalla on omituinen sopimus isoveli-Intian kanssa, ja taalta MYYDAAN sahoa naapuriin. Koska sahkoa ei ole riittavasti nepal kuitenkin joutuu ostamaan sahkoa takaisin. Outosopimus, joka koyhdyttaa maata ennestaan. Lisaksi kuulema maassa koko ajan rakennetaan lisaa, eli sahkontarve kasvaa, mutta kun sita ei ole riitavasti jo olemassa oleville yrityksille ja talouksille joudutaan sahkonsaantia katkomaan nain valtavan suurella kadella.

Hinnat tietenkin nousevat sahkon vahyyden vuoksi. Kun ei ole sahkoa, bisnes ei kulje niin hyvin. Inerne koyhdyttaa kayttajaansa nyt 100 rupiaa tunnissa, kun ennen saman mittainen naputtelu aika maksoi vain 25 rupiaa. Elokuvissa kaynnin hinta oli tuplaantunut ja ruokakin nayttaa olevan vielakin hinnakkaampaa.

Onneksi hotellissa antoivat huoneen entiseen hintaan ja dahlbhat-paikkani ei veloitanut enempaa kuin marraskuussa.

Saas nahda mita kaikkea taalla tapahtuu. Kahdessa paivassa olen jo ollut heavyrock illassa, loytanyt uudelle latinoklubille. Kaynyt elokuvissa. Juonut orgaanista kahvia ja syonyt omenapiirakkaa. Lansimainen puoli elamassa tulee taytetksi Thamelin turistialueella kiitettavasti. Ei siis suuria kulttuurishokkeja odotettavissa. Tosin toiveessa olisi oppia paikallista kulttuuria. Kielta ja sarangin soittoa ainakin.