Joskus voi kayda nainkin.

Aina ei apu mene sinne minne sen luulee menevan. Kun kaupungissa toimii satoja, ellei tuhansia jarjestoja, ei niita kaikkia pysty valvomaan. Vaikka kylla pitaisi pystya!

Kun lukee artikkelin jossa kerrotaan jostain lastenkodista loytyneen aliravittuja, likaisia lapsia se laittaa miettimaan. Miten on mahdollista, etta tallaiset ihmiset voivat yllapitaa paikkaa vuosikausia? Miten ei kukaan naapurissa huomaa? Miten raha voi jatkaa virtaustaan naiden ihmisten taskuun lasten karsiessa sivussa? Miten kukaan voi edes katsoa sita lasten karsimista?

Toisaalta voin vain kuvitella mika houkutus se on, kun tavallisena kansalaisena yhtakkia saat kaiken taman rahan kayttoosi. Rahaa tulee ehka valtiolta, jopa ulkomailta saakka. Miten helposti sita joutuukaan houkutusten viettelemaksi ja tulee hankittua Itselle tavaraa sen sijaan etta se menisi kohteeseensa saakka lapsille tai muille puolustuskyvyttomille. Olen kuullut lastenkodista Katmandussa jossa lapset pukeutuvat raasyihin mutta perustaja on ostanut uuden auton ja asuu hienossa suuressa talossa lasten jakaessa parin huoneen asunnon.

Valilla sita turhautuu omassakin avustustyossa. En ole mikaan rikas kroisos jolla olisi antaa materiana apua. Annan mielellani kaiken energiani ja molemmat kateni jotta voin auttaa. Silti monasti tuntuu, etta kun vieraille jarjestoissa he automaattisesti olettavat sinun olevan potentiaalinen rahallinen tukija. Jos annan rahaa, haluan nahda mihin se tarkalleen ottaen menee. Siksi mieluiten kysyisin aina, mita jarjesto/lastenkoti/tai muu sellainen tarvitsee, ja hankin tavaran, ennemmin kuin annan puhdasta rahaa. Nain mina tiedan mita on hankittu ja tiedan ettei raha polttele isojen miesten (naistenkin) taskuja.

Kylla ihminen voi olla paha ihmiselle kun itsekkyys ja vallanhimo ottavat kiinni.

Silti, aion jatkaa hyvaa taisteluani parempaa, hyvinvoivaa maailmaa kohti. Vaikken koko palloamme pelastakaan, jos nyt vahan kuitenkin.