Ja meilla on taas lakko. Niinkuin oli maanantainakin. Silloin vasta olikin lakko. Koko laakso oli kiinni, turisti-Thamel mukaan lukien.

Maanantaina syyna oli se, etta eras suuremmista etnisista ryhmista, Newarit, haluaa oman autonomisen alueensa. Ja siksipa kaikkien pitaa tukea tata aatetta ja sulkea ovensa. Tanaan puolestaan maoisitit istuvat kaduilla ja kujilla notta liikenne ei paase kulkemaan. Aina joku keksii syyn pistaa vahan kaaosta.

Ikavaa tama on niiden kannalta joiden elanto on kiinni paivan tuloista. Jos kauppa on paivankin kiinni se tarkoittaa ettei seuraavalle paivalle ehka ole rahaa ostaa ruokaa. Myos koulut ovat jo jonkin aikaa olleet kiinni jatkuvien lakkojen takia. Opettajatkin lakkoilivat oman aikansa parempien palkkojen puolesta. Anna siina nyt sitten opetusta tuleville sukupolville. Oppivatkohan ratkomaan asioita uudella tavalla vai jatkavatko lakko-mielenosoitustekniikkaa hekin aikanansa?

Miten tama demokratian luominen tahan maahan onnistuu kun kaikki tuntuvat vain taistelevan oman asiansa puolesta valittamatta siita kuinka moni karsii siina sivussa. Eihan taalla edes ole viela perustuslakia saatu aikaiseksi kun hallitusta pitaa muodostaa uudelleen ja uudelleen (ja uudet ennusteet sanoo ettei nykyinenkaan kesta enaa kauaa). Josko alettaisiin taistella yhden Nepalin puolesta ennenkuin menna yksityiskohtiin?

Ja jos ei ole lakkoa on jokin yleinen pyha-loma tms paiva. Demokratia-paivaa on jo juhlittu kolmesti, viimeksi viikko sitten paivana jolloin kuninkaan valta vuosi sitten lakkasi. Tuntuu etten ole keskuksellamme ollut viime aikoina kuin kolme kertaa viikossa entisen kuuden sijaan. ystavani Jessin piti aloittaa yliopistolla Nepalin kielen opiskelu jo pari kolme viikkoa sitten mutta kampus on kiinni koska jokin aikaa sitten oli opiskelija-vaalit ja senkin takia lakkoillaan.

Kuka voisi tulla opettamaan tanne miten sita demokratiaa ja rauhaa luodaankaan?