tamil nadu on juhlinut viimeiset kolme paivaa sadonkorjuu juhlaa, pongalia. tanaan koitti paluu arkeen.

ensimmainen pongal paiva on omistettu kodin siivoamiselle ja puunaamiselle. talloin valmistetaan myos "pongalia" joka on "riisipuuroa"makeutettuna raakasokerilla ja joukkoon laitetaan pahkinoita jne. tata saatiinkin sitten maistella joka paiva ja jokapaikassa. tuli maistettua myos kaupunkilaisen ja maaseudun elajan pongalin erot. kaupungissa kaytetaan ainakin tupla maara sokeria maaseutuun verrattuna.
taman lisaksi ihmiset piirtavat katuun kotiensa portin eteen kollam-piirroksia erivarisilla jauheilla, mita rikkaampi perhe sen varikkaampia kuvioita.

toinen paiva on taasen omistettu karjalle, eri toten lehmille. talloin lehmat saavat erityista kohtelua, nakyvimpana se, etta ne maalataan kirkkain varein. saanevat ehka vahan parempaa rehua ja lehmia viedaan temppeleille. me vierailimme tana kyseisena paivana eraassa kylassa, jossa tosiaan otettiin ilo irti tasta juhlasta. joukkio kylalaisia kierteli kaikki pirtit lapi lehman kanssa ja heittelivat vetta kaiketi onnea tuomaan. laulu raikui. lopuksi koko kyla kokoontui temppelille jossa kellot ja rummut soivat iltamyohaan ja kansa huusi ja iloitsi. kaikenlaista. myos taalla maisteltiin riisipuuroa.

valilla tuntuu ikavalta olla turistina taalla. etenkin tallaisena juhla-aikana sen huomaa. naiset kokkaavat keittiossa koko paivan samalla kun miehet katsovat tv:ta ja pitavat seuraa vieraille. sitten tarjoillaan ruoka, ensin vieraille ja sitten miehille. naiset odottelevat koko ajan tarjoilijoina, etta joskojoku kaipaisi lisaa sapuskaa. lopuksi kai sitten saavat itsekin syoda. joskus sita toivoisi, etta voisi itsekin menna keittioon auttamaan mutta sita ei oteta kuuleviin korviin. miten sita onkaan kaynyt niin, etta on itse syntynyt toiselle puolen maapalloa ja saa taalla kayda katselemassa muiden arkea joka on niin kovin erilainen omasta. ja sitten tulee viela tahan ja kirjoittaa siita....

madurai vaikuttaa ihan kivalta. asun taalla keskustan ulkopuolella keskiluokkaisella alueella. ontullut huomattua etta keskivertoinen intialaislapsen (ja valilla aikuisen) englannin oppimaara on suunnilleen tallainen: "hello" "how are you?" "what's your name?" ja kasipaivaa taman paalle. osaavat kylla vastata samaisiin kysymyksiin. sen pidemmalle on turha  yrittaa.

eilen kaytiin ostoksilla ritaman kanssa. kohta ollaan taas muka-autenttisia kun paalla on intian puuvillaa paikalliseen tyyliin (mekko, housut ja huivi).

ai niin se aamu-jooga. heraaminen tekee valilla vaikiaa mutta ihan kivaa se on. aika simppelia mutta on nyt ainakin jotain.

nyt hedelmakauppaan ja sitten illalliselle. luvassa chapatia ja chutneyta. nam nam.