Viidennen kerran reilun vuoden aikana olen toivottanut kanssaelajilleni Hyvaa Uutta Vuotta. Ensin Suomessa 2007-2008, heti peraan Tamil Nadussa puolessa valissa tammikuuta, sitten huhtikuussa Kolkatassa Bengalin uutena vuotena, Sitten meidan kalenterin 2008-2009 taasen Kolkatassa. Reilu kuukausi sitten Tiibetilaiset juhlivat oman uuden vuotensa alkua ja toissapaivana koko Nepal kun vuodeksi tuli 2066.

Taalla itseasiassa seurataan melkoisen tarkasti tata "omaa kalenteria". Kuukaudet vaihtuu noin puolessa valissa meidan kalenterimme kuukausia, joten siksi vuosikin vaihtuu puolessa valissa kuuta. Kalenterit yleensa sisaltavat isoilla numeroilla ja kirjaimilla paikallisen kalenterin ja pienella alakulmassa lansimaisen kalenterin jotta ei mentaisi ihan sekaisin. Englanninoppituntia pitaessani ihmettelin aaneen etta mitas naa tammikuu, helmikuu jne. on englanniksi kunnes tajusin ettei niille tietenkaan suoria kaannoksia ole kun paikalliset kuukaudet eivat niita orjallisesti seuraa. Paikalliset tietavat syntymapaivansa, juhlapaivat jne. nepalilaisen kalenterin mukaan ja sitten yritetaan laskea mika se mahtaisi olla toisen kalenterin mukaan.

Nepalilainen kalenterin loi kuulema aikanaan eras kuningas joka talla muistaa voittamaansa suurta taistelua. Kukaan ei kuitenkaan tunnu muistavan sen enempaa tasta tapahtumasta vaikka kalenteria yha seurataankiin. Perinteisesti vuosi vaihtuu perheen seurassa ja uuden vuoden paivana rukoillaan temppelissa onnea alkavalle vuodelle. Taalla Turisti-Thamelissa sen sijaan juhlittiin lansimaalaisen tapaan juoman ja musiikin parissa. Tanssijalka vipatti ja olut virtasi. Seuraavana paivana yksi jos toinenkin paansaryssa. Uuden vuoden paivan paatteeksi kaupunki jarkesti myos ulkoilmakonsertin joka veti puoleensa sen verran suuren joukon etta me poistuimme paikalta aikaisin paikalliseen reika-seinassa-ravintolan jutustelemaan ja syomaan nuudeleita.

Ja mita mahtaa vuosi tuoda tullessaan. On omituinen olo. En ole vuosiin kokenut niin tasapainoista oloa kuin minulla juuri nyt on taalla. Joku kysyi (tai oikeastan aika moni) etta etko koskaan halua asettua aloillesi? Mutta minahan olen aloillani. En vain Suomessa. Minulla on nyt oma kamppa, vuokra sellainen. Minulla on tyo, vaikkakaan ei palkallinen. Minulla on ystavia ja tuttuja joita tapaan lahes paivittain. Paivat menevat normaalisti. Eikos tama ole aika arkista? Sattuu vain tapahtumaan toisella puolella palloa kuin missa synnyin. Otin juuri kaksi kuukautta viisumin jatketta koska elama vain ihan oikeasti tuntuu hyvalta ja rauhaisalta juuri nyt. Ei edes tee mieli "matkustaa", koska nyt ja tassa on hyva. Kohta sitten kuitenkin pitaa menna. Nepalissa saa olla vain 5 kuukautta per kalenterivuosi turistiviisumilla. VOisi tietenkin hakea opiskelijaksi tai kuten muutamat rakkaat paikalliset (poika)ystavani sanovat, voisin menna naimisiin ja saisin jaada. Mutta jatetaan nama vaihtoehdot nyt hautumaan ja tullaan kaymaan Suomessa jossain valissa. On mulla teita ihan oikeasti ikava. Saa nahda mita sita sitten tapahtuu.