Sirkkojen siritys, puhvelin tyytyvainen ruohon mussutus. Tulella kiehuva puhvelinmaitotee ja peruna-kukkakaalikurryn tuoksu. Tytto kantaa vetta kannussa kaivolta ja seta veistaa sarangia.

Savihellalta savunmakuista teeta, mummut vieressa hopottelevat omiaan ja vauva tuijottaa hammennyksessa valkoista naamaa.

Lapsilauma kikattaa ja juoksee perassa. Pikkuneitien huulet hohtavat pinkkia ja pikkupoikien taskut kilisevat marmorikuulien painosta. Ani-Pani Ani-Pani (Pani= vesi, sade). Lukuisat kasitaputusleikit nepaliksi ja lapsenenglannilla.

Ymparilla riisi- ja maissipeltoja. 22 savimajakotia joissa vaimot kokkaavat, polttavat tupakkaa, juoruavat ja leikittavat vauvoja. Miehet ovat kaupungissa soittamassa sarangia. Jokainen lapsi nayttaa joltain tutultani Katmandusta.

Mielijuomamme raksi kiehuu pihamaalla avotulella jossa perheen aiti sita hammentaa. lapset kipaisevat takapihan puusta salaa papyan jajuoksevat kikattaen omalle nokkeludelleen pois ja palaavat hymyssa suin takaisin kuin mitaan ei olisi tapahtunut.

Otin vihdoin itselleni vapaata ja karistin Katmandun polyt ja melut ja pakokaasut kintuiltani ja suuntasin nokkani pois laaksosta....kohti vuoria ja pienta kylaa puolessa valissa Katmandusta Pokharaan. Kylasta on kotosin muunmuassa Kishan. Han ei ollut valitettavasti paikalla itse vaan jossain pain Annapurnaa vaeltamassa, mutta tapasin hanen aitinsa ja siina vasta vahva nainen. Lapset nauttivat huomiosta, kylan naiset tulivat kilvan juttelemaan ja ihmettelemaan lavistyksia ja rastoja. Kovasti olisi ollut tarinaa mutta nepalin kielen taitoni on valitettavan rajoitettu. kavimme kuitenkin lapi ammattini ja kotimaani ja tietenkin sen etta Ei, en ole naimisissa ja Ei, minulla ei ole lapsia.

Asustin tuttavani Mangalin anopin hoteissa. Mangal on yksi Katmandun saranginsoittaja pojista. Samassa talossa asuivat anoppi ja appi seka heidan vanhin tyttarensa lapsineen, kaksi muuta tytarta seka pahnanpohjimmainen, 15-vuotias Nepal niminen poika. Menoa ja melsketta siis riitti. Talo sattui olemaan myos kylan raksi-kauppa (Se alkoholi). Pienesta peltirasiasta myytiin myos tupakkaa ja purukumia. Illan pimetessa yksi jos toinenkin kylan lapsi saapui viisi-rupiaisen kera ostamaan isalle tupakkaa ja samalla itselleen banaani-purkkaa. Perheen aidit tulivat tyhjien pullojen kanssa hakemaan riisiviinia. Ihanan elamantayteista elamaa, avotulien hehkuessa jokaisen talon pihalta illallisen valmistuessa ja pikkuhiljaa aanten hiljentyessa kansan kaydessa nukkumaan. Perhe kohteli minua kuin kukkaa kammenella, edes lautastani en saanut pesta. Tarjolla oli ruokaa ja viinia ja tuoretta maitoa ja siita valmistettua "moita", joka on luonnonjugurtin ja piiman kaltainen juoma. Tuntuu kuin olisi jalleensyntynyt taman raikkaanilman ja ruoan jalkeen. Vatsani ei ole toiminut kunnolla aikoihin mutta nama kolme paivaa dahl-bhatilla ja kaivovedella onnistuiva laittamaan sen aisoihin. Kuka sanoi etta ei voi paikallista vetta juoda?

Olisin voinut jaada kylaan ja nepalin aitini luo vaikka kuinka pitkaksi aikaa. Tosin nyt olin kovin tekematon, lienisi aiheellista etta pidemmalla vierailulla osallistuisin kotitoihin. Illalla nukahdin jo yhdeksalta, aamulla kotityot alkoivat kaiketi jo viiden aikaan puhvelin lypsamisella ja kanojen ruokkimisella. Mina nousin puoli kuuden aikaan ja jo oli yksi perheen tytoista kantamassa vetta kaivolta ja toinen taluttamassa vasikkaa aamupalalle. Hiljainen paivan kaynnistys kupilla teeta ja sitten kavelemalla pitkin peltojen laitaa, kuuntelemassa hiljaisuutta ja pysahdellessa talojen pihoille leikittamaan lapsia ja kuuntelemaan naisten jutusteluja.

Syyna kylavierailuun oli haajuhla joka pidettiin parin tunnin matkan paassa kylasta. Tai oikeastaan vaan puoli tuntia, mutta menomatkasta taittui osa jalkain. Bussilla hurautimme puolen tunnin paahan josta hankimme lahjat ja sitten alkoi vaellus ensin joenpiennarta pitkin ja sitten kivuten loivaa vuorenrinnetta. Jalkine valintani oli huono silla puoli rikkinaiset sandaalini liukastelivat joenpientareella mennessa siihen malliin etta perheen isa ja aiti jo vahan huolestuivat. Juhla-asuni helmatkin saivat kyytia mutavellista. Lopulta kuitenkin paakallopaikalle jossa heti vieraan eteen tuotiin lehtilautasella leipaa ja perunakarria ja vahan myohemmin riisia samalla kastikkeella. Itse haaseremonia oli liian hankala selitettavaksi. Sulhanen saapui soittokunnan saattelemana, sitten hanet kannettiin sisaan morsiamen kotipihalle reppuselassa jonka jalkeen morsian kannettiin samalla pelilla tapaamaan sulhastaan. Tasta alkoi monimutkainen lukuisia pienia kikkoja sisaltava seremonia jota seurasin selkien takaa. Pihan toisessa nurkassa soittokunta soitti ja pojat alkoivat tanssia. Jokunen tyttokin uskaltautui vuorollaan ja minutkin vedettiin yhden tanssin ajaksi areenalle nepalin aitini kanssa.

Lopulta kaikenmaailman kukkien tuleenheittelyn, rahan sitomisen lakanaan, tulen ympari kavelyn ja tikojen tekemisen (punavaria otsaan) ja ensimmaisen sindun (punavaria hiusrajaan) pariskunta taisi olla naimisissa jonka jalkeen soittokunnan perassa koko haakansa kaveli rinnetta ylos kymmenen minuuttia (morsian jalleen reppuselassa) ja bussille joka kuljetti morsiamen sulhasineen uuteen kotiin ja meidat kaikki siina samalla omiin kyliimme.

Jotta taas tanssittiin yhden haat. Onnea parille. Nyt olen saapunut hiljaiseen ja sateiseen Pokharaan jossa tuttujakin on tullut tavattua. Jopa trekilta poistunut Kishan joka oli hieman hamillaan siita etta olen tavannut hanen aitinsa ilman valvovaa silmaa. En viela kertonut miten kovasti aiti puhui siita etta haluaa ainoan poikansa menevan naimisiin ja tuovan vaimon ja lapsen lapset kylaan asumaan. Josko poikakin sitten rauhoittuisi eika menna tohottaisi paakaupungin humussa. Huomenna tutustumaan Onni-lastentaloon, Suomalaisen tyton yllapitamaan lastenkotiin taalla. Sitten takaisin kylaan viemaan rapsimani valokuvat ja sitten Katmandun melskeeseen.