Kuukausi meni kuin viuh siivilla, tyoskennellessa Meidan Paikassa, poikien kanssa temmeltaessa. Paivat tayttyvat jalkapallosta, kriketista, marmorikuulista seka erinaisista yhteisleikeista. Paivittain olisi tarkoitus myos pitaa oppitunti milloin  nepalin kielesta, englannista tahi matematiikasta mutta jostain kumman syysta nama eivat herata niin suurta suosiota poikien keskuudessa...miksikohan? Nyt meilla viilettaa menossa mukana myos 20 nuorta miesta, joille Meidan Paikka tarjoaa elamantapakoulutusta kuukauden verran. Kaydaan lapi aiheita huumeista kommunikointiin ja stressista postissa asioimiseen.

Mun Pojat on paasseet lahelle sydanta. Toivoisin heille vain kaikkea parasta tulevaan menneen ollessa kaukana toivotusta lapsuudesta.

 

Tanka on 13-vuotias kohtelias ja vaitonainen nuorimies joka pitaa koulunkaynnista. Han ei ole halukas kertomaan suuria menneesta, paitsi etta aitipuoli ei pitanyt hanesta ja isa joi alkoholia joten han karkasi kun ei kokenut kodin olevan enaa hyva paikka. Missaan nimessa han ei halua kotiin palata. Han haluaisi paasta kunnon kouluun ja opiskella. Tarkoituksenamme olisi suostutella hanet visiteeraamaan kanssamme kotona, ja jos paikka todella osoittautuu huonoksi hanelle, etsimme sponsorin ja poika paasee kouluun. Sveitsilainen Christine jonka kanssa vapaaehtoishommia teen, harkitsee sponsoriksi ryhtymista jos koulupaikka vaan loytyy.

Sitten on Raju, 8-10 v.,  joka osaa vain sanoa etta "koti on sellaisessa isossa risteyksessa". Kaupungin tahi kylan nimea han ei osaa sanoa. Ymparistoa kuvailtuaan tyontekijat arvelevat tietavansa suunnilleen mista poika saattaisi olla, ja perheen etsinta on kaynnissa. Karkaamisen syyt ovat suunnillen samat kuin Tankalla. Raju on ihastuttava touhottaja joka rakaposkella pelaa taitavasti marmorikuulia ja taskut pullottavat ja kilisevat niiden painosta. Raju kaipaa myos paijausta valilla ja hymyilee vienosti kun hanta halaa.

Pratab, n.9 v. karkasi kotoa aidin kuoleman jalkeen kun isa joi liikaa. Perheeseen ei ole paluuta, sen tyontekijat ovat jo tarkastaneet. Kukaan ei ole siella huolehtimassa tasta suloisesta veitikasta. Pratabilla oli pahoja ihotulehduksia kun hanet loydettiin kadulta melko toivottomassa tilassa. HAn vietti kolme viikkoa terveysklinikalla ja sielta palattuaan oli kuin uudelleen syntynyt. Han nauraa ja hymyilee jatkuvasti, tulee syliin istumaan kun luetaan tarinaa ja tykkaa halauksista. Han ei oikein jaksaisi opiskella, mutta juoksupelit ja etenkin sulkapallo kuuluvat suosikkeihin. Pratab on myos taitava piirtaja joka tykkaa piirtaa kukkia ja vuorimaisemia. Pratabilla on ollut onni myota ja italialainen jarjesto on nyt sitoutunut pojan sponsoriksi ja poika aloittaa koulun kuukauden kuluttua.

Sitten on Pawan 14-v., josta olemme erittain huolissamme. Isa on aikanaan vienyt pojan toihin hotelliin jonnekin Intian rajan lahelle. Taalla poikaa kuitenkin on seksuaalisesti hyvaksikaytetty ilmeisesti pitkaankin ja jossain vaiheessa poika on karannut ja tullut Katmanduun. Talla eivat asiat kuitenkaan ole menneet yhtaan sen paremmin ja hyvaksikaytto muiden ihmisten toimesta on jatkunut. Poika on aarimmaisen lukkiutunut, vain vahva seksuaalinen kaytos tulee pintaan niin meita naispuolisia tyontekijoita kuin pienempia poikia kohtaan.  Myos piirrokset ovat seksuaalis-savytteisia. Pawan tarvitsisi nopeasti terapiaa, silla koulunkaynnista ei tassa mielentilassa tule mitaan. Valitettavasti kunnon ammattiterapeuttia ei tunnu loytyvan, ei ainakaan tallaiselle katupojalle. Etsinta jatkuu...

Saroj 13v. on ihana poika. Han on asunut syysta tai toisesta jo vuoden keskuksessamme. Pojan menneisyys on melkoisen surullinen. Kotoa piti lahtea hanenkin isan alkoholismia pakoon. Katmandussa han tyoskenteli niin hotellissa kuin minibussin rahastajana. Oisin hanen piti pitaa huolta bussista ja joka yo hanta hyvaksikaytettiin. Ei auton kuskin toimesta, vaan mita ilmeisimmin kadulla asuvien miesten ja ohikulkijoiden puolelta. Saroj pitaa opiskelusta vaikkakaan emme kykene tarjoamaan hanen tasoistaan materiaalia ja han monesti pitkastyy oppitunneilla. Han puhuu melkoisen sujuvaa englantia ja lukeekin vahan. Toin hanelle luettavaksi Pikku Prinssin nepaliksi ja silmat vain loistivat kun han vetaytyi kattoterassille lukemaan. Myos Saroj on vihdoin saanut sponsorin ja aloittaa koulun kun seuraava kausi alkaa. Han joutuu ikavakseen menemaan muutaman luokka-asteen alemmaksi kuin kuuluisi, mutta se ei tunnu haittaavan, sen verran innoissaan han koulusta on.

Kesap on meidan outolintu. Kuulema aiemmin normaalikaytoksinen poika oli karannut kotoa ja joutunut pahaan auto-onnettomuuteen. Kesap ei nyt puhu kunnolla, eika kykene opiskelemaan. Han on 22-vuotias mutta kayttaytyy n. 8 vuotiaan tavoin. Ellei nuoremmankin. Oletin aluksi, etta han olisi jo syntynyt kehityshairioisena mutta ainakin pojan siskon mukaan Kesap oli normaali ennen onnettomuutta. Kesap on asunut keskuksessa jo 2 vuotta, silla Nepalissa ei tunnu loytyvan paikkaa tallaisille nuorille miehille. Perheeseenkaan ei voi palata. Vanhemmat ovat kuolleet, eika siskon mies hyvaksy Kesapia heidan perheeseensa.  Kesap auttelee siella taalla, keittiossa ja jarjestelemalla paikkoja seka pesemalla pienempien pyykkeja. Iloinen nuorimies joka tosin valilla karkaa muutamaksi paivaksi ties minne ja palaa nalkaisena ja likaisena takaisin.

Sitten on meidan pahnanpohjimmainen "Ritu", n.5-vuotta.  Poliisi loysi pojan harhailemassa ison tien laidalta yksinaan. Poika ei osaa kertoa nimeaan, kotipaikkaansa tai miksi han oli yksin. Tai sitten han ei halua kertoa. Aluksi kovin hiljanen poika on muuttunut melkoiseksi kujeilijaksi ja ilopilleriksi. Hanellakin oli paha ilotulehdus ja vietettyaan reilun viikon terveyskeskuksessamme han palasi kuin uudelleen syntyneena rapattajana meille. Han jaksaisi leikkia tuntikausia piiloleikkia tai hippaa ja yrittaa osallistua isojen poikien leikkeihin ymmartamatta saantoja. Kaikki kuitenkin pitavat Ritusta hyvaa huolta, isoimmatkin kadunkasvatit tuntuvat nauttivan naperon seurasta ja niistavat hanen nenaansa ja auttavat ruokailussa. Kukaan ei arsyynny vaikka han jaloissa valilla pyoriikin. Mahdottomalta tuntuu loytaa kaverin perhetta, ilmoitus lehteen on kylla laitettu. Ritullekin etsitaan sponsoria jotta hanelle loydettaisiin pysyva koti ja koulupaikka. Minua tituleerataan nyt Ritun aidiksi koska jostain syysta poika tuntuu luottavan minuun paljon. Tieda sitten onko hyva vai paha, kun kuitenkaan en ole taalla ikuisuuksia. Harkitsen kylla sponsoriksi ryhtymista.

Siinapa muutama laheisimmaksi syntynyt kaveri. Isojen poikien porukka on viela minulle melkoisen tuntematon. Moni heista on kuitenkin koulutuksen kanssa tosissaan, ja haluaa toisenlaisen elaman. He haluavat paasta opiskelemaan ja loytaa uuden suunnan.

Pienemmissa on melkoisia uusia viikareita joille saantojen noudattaminen tuottaa vaikeuksia ja kaverit saattavat aamupaivan aikana kadota ja palata kun on ruoka-aika. Heille kaikille kuitenkin todennakoisesti loytyy se perhe josta ovat karanneet ja pojat voivat palata kotiin.

 

Nain meilla mennaan. nautin vaikka tarinat ovatkin melkoisia ja pojat henkisesti hyvin hyvin haavoittuneita. Kun nyt viela oppisi kielen niin voisi jutella. Hiljaa hyva tulee.