Luin uudelleen loistavan satiirikirjan reissaajista Intiassa. Siina yhden osion nimi kuuluu: Mita reissaajat tekevat? Ja niin...mita me teemme. Aamulla herataan kun herataan...syodaan aamupala...katsotaan nahtavyys tai ollaan rannalla...syodaan lounas...katsotaan nahtavvyys, kavellaan vahan tai ollaan rannalla...luetaan hetki kirjaa....syodaan illallinen....mennaan nukkumaan. Valilla jutellaan muiden reissaajien tai satunnaisesti jonkun kaupan pitajan kanssa niita naita. Nain se taitaa useammalla menevan. Ja hapeakseni myonnan, etta viime paivina niin se vain on mennyt minullakin. Miten voikaan olla vaikea vastustaa tekemattomyytta, etenkin kun sita voi tehda rannalla palmupuiden huojuessa hiljaa tuulessa ja merenloiskeen ollessa kovin meteli ymparilla (lukuunottamatta lahiravintolan juhlia yhtena yona). Varkala oli pieni mutta ah niin taydellinen tekemattomyyden tyyssija. Saimme onneksi revittya itsemme sielta pois, muutamaa tuhatta rupiaa koyhempana. On vaikea vastustaa hopeakorujen kiiltoa, tiibettilaisten kauppiauden hymyja ja halpoja hintoja seka ayurvedahierontaa ja kasvohoitoa. Nyt syodaan riisia seuraavat kaksi viikkoa etta saadaan budjetti taas tasoihin.

Muuten reissaajat taitavat siirtya paikasta A paikkaan B kunnes on aika vaihtaa maisemaa paikkaan C. Ostetaan junalippuja, tutkitaan bussiaikatauluja, vaihdetaan kokemuksia oikeista kohteista.

Ja tastahan paasemme myos ikuiseen reissukeskustelujen kysymykseen, jota myos kirjassa sivumennen kasiteltiin. Kuka tai mika on OIKEA reissaaja. Onko reissaajia vain ne uhkarohkeat nuoret jotka jattavat kaiken muutamaksi kuukaudeksi ja lahtevat reppuselassa "kehitysmaihin". Vai lasketaanko reissaajiksi myos Goalle lahteneet Tjareborgin matkalaiset? Vai ovatko he vain turisteja joita monet reppureissarit eivat koe olevansa. Haloo. . Olet sitten reppumatkalla tahi valmiilla reissulla....turisti olet. Vaikka miten ostat autenttiset intiavaateet ja kumarrat jumalia bindi otsalla. Olet turisti. PISTE.

Niin monenmoista tallaajaa taalla onkin. On henkista tieta etsimassa olevia gurujen perassa juoksevia eurooppalaisia tyttoja, remuavia australialais seikkailijoita, israelilaisia juuri armeijan paattaneita nuoria, perheita talvilomalla, vapaaehtoistyotekijoita ja muuten vain hengailijoita. Sulassa sovussa mennaan samoilla junilla ja samoissa hostelleissa. Ihmeen hyvin tulee toimeen taysin erilaisten ihmisten kanssa. Mutta silti tuntuu valilla, etta jopa tassa matkustuskulttuurissa valilla katsotaan muita nenaa pitkin. Ai tuo on ollut reissussa vasta viikon..hah mina sentaan TUNNEN Intian koska olen ollut taalla kaksi kuukautta!

Minusta tuntuu etten tieda juurikaan sen enempaa Intiasta kuin mita tiesin reilu kymmenen kuukautta sitten kun reissuun lahdin. Olen nahnyt ja kokenut paljon, oppinut jotain itsestani ja ehka maailmasta. Tervehdin namastella (kadet yhteen rinnan paalle ja pieni kumarrus) intialaisia, osaan muutaman sanan paikallisia kielia. Mutta en koe silti olevani jotenkin parempi reissaaja kuin se joka on tullut tanne lyhyeksi aikaa. Kaikki syyt tulla tanne ovat yhta hyvia. Jos tuntee, etta valo loytyy Intialaiselta gurulta niin hyva. Jos tuo rahaa rantakohteisiin elelemalla leveasti ja kayttamalla kaikkia palveluja, niin hyva. Jos on ollut rankka armeijakausi, ja tahtoo rentoutua ja juhlia. niin hyva. jos haluaa tehda toita, niin hyva. Kunhan muistaa kunnioittaa muita ja tata maata ja sen kulttuuria ja etenkin sen kansalaisia, niin hyva.


Olen siirtynyt rantakohteesta toiseen. Varkala jai taa. Visiteerasimme Heidin kanssa viela uudelleen Kochissa tapaamassa tuttuja ja syomalla isot maarat suklaakakkua viimeisten yhteisten paiviemme kunniaksi. Oli mahtava menna yhdessa hyvan kaverin kanssa hetki tata matkaa. On harvoja joiden kanssa voin tata reissuelamaa viettaa...siis harvoja tuttuja siella SUomessa. HEidin kanssa ymmaramme molemmat mita vasymys ja nalka voi tuoda tullessaa, ja jos toinen alkaa kiukutella on syyna jompi kumpi naista tai molemmat eika silloin kannata muuta kuin olla suu supussa eika turhaan alkaa lisaamaan vetta myllyyn. Monet naurut ja kokemukset rikkaampama tiemme taas erosivat. heidi lahti tanaan kohti Mysorea joogaamaan astangajoogan perustajan shalaan, mina tulin tapaamaan vanhoja Manalin kavereita Goalle. Elama on kaunista juuri tallaisena.

Niin se kirja on Are you experienced? kirjoittaja William Sutcliffe