Bussi heiluu ja natisee ja tie vie ylos pain ylos pain kierrellen ja kaarrellen. Lopulta nakyviin tulevat teeplantaasit ja olemme vuorella noin tuhannessaviidessasadassa metrissa, Munnarin vuoristokaupungissa. Ilma on viilea ja ymparilla kaunista.

Autoriksa kuskimme saa meidat kauniilla puheellaan varaamaan seuravalle aamulle turistikierroksen Munnarin nahtavyyksia katsomaan. Aamulla toinen mies saapuu kertomaan etta edellisen paivan kuski ei paasekaan mutta lahetti hanet viemaan meidat ajelulle. Ja niin mennaan. Nahdaan maisemia, kahviviljelmaa, kardemummaviljelmaa, villimehilaisten vaaaltavia pesia, tekojarvia, vuorimaisemia ja niita teeplantaaseja. teeplantaasit valtaavat koko paikan. Vihreaa vihrean paalla, silmankantamattomiin. NAyttivat kaukaisuudessa kuin sammaloituneilta vuorilta kun ne kipusivat rinnetta pitkin korkeuksiin. Kuskimme kertoi, etta plantaaseja on alueella 38, teetehtaita 25 ja tyontekijoita 11 000! Kasinpoimiessa teenlehdet on poimittava 15 paivan valein. ja kasin ilmeisesti suurin osa teesta poimitaankin. Osasipa kuskimme kertoa meille teekasvistakin, mika osa tuottaa minkakin teen. Herra tyoskentelee itse teeplantaaseilla 3 kuukautta vuodessa, sadeaikana, kun turisteja ei juurikaan ole. Vaimonsa tyoskentelee siella ympari vuoden. Tuntuu, etta tuo tyo kylla vanhentaa ihmista. Jos paivat pitkat joudut selka kyyryssa olemaan plantaasilla satoi tai paistoi vaikuttaa se varmasti kaikkivaltaisesti niin ulkoisesti kuin sisaisestikin. 27-vuotias kuskimme naytti ainakin kymmenen vuotta vanhemmalta minun silmissani. Tosin pitaa sanoa, etta paikallisten mielesta mina naytan paljon vanhemmalta kuin olen (johtunee tasta rehevasta ulkomuodostani...taalla kun nuoret naiset ovat yleensa hoikkia ja avioliiton myota alkavat kilot karttua).

Kasvitietoutemme lisaantyi sitruunaruohon ja eukalyptus kasvien tunnistamisella. Paluumatkalla yhtakkia riksa pysahtyy akillisesti. Alhaalal ruohokentalla naemme joukon ihmisia ja kuskimme sanoo "Tuolla taitaa olla norsuja!" Hirmuista juoksua sitten alas rinnetta ja KYLLA siella oli elefantteja kolmin kappalein. Ja viela siis luonnonvaraisia. Olen kylla aiemmin nahnyt naita viidakon kuninkaita mutta aina kahlittuna nilkasta. Samaltahan nuo nayttivat mutta jotenkin onnellisemmilta. Kamerat klikkailivat kuvaa toisen peraan kunnes elefantit paattivat tulla suuntaamme. Kaikki juoksivat talla kertaa rinnetta ylos kunnes joku sanoo etta no nyt ne pysahtyi, klik klik uusia kuvia kunnes kuuluu torahdys. Yksi harmaista kavereista taitaa ilmoittaa etta nyt riitti ihmilapset, palatkaapa ruotuun. valtavaa vauhtia rinteen laelle. Norsut nimittain eivat kylla ole niita vaarattomimpia kavereita jos suuttuvat. Siina ei olisi jaanyt kylla markaa lanttia suurempaa jalkea naista naisista jos olisi alle jaaty.

Seuraavana aamuna lahdimme samaisen oppaan kanssa kiipeamaan rinnetta ylos katsomaan aurinkoa kun se nousee. Viiden aikaan aamulla heratys ja sitten sita kiipeamistahan riittikin. En ole kiipeilija ihmisia. Tykkaan kavella tuntikausia, mutta tasaisella. Niimpa ennen viimeista puristusta kohti korkeinta lakea paatin pysahtya ja hiljentya itsekseni maisemia katseleman ja meditoimaan. Heidi ja brittipoika Tony jonka kipuamisreitillamme tapasimme, jatkoivat oppaiden kanssa laelle. Vaikken sinne asti yltanytkaan niin olin iloinen etta lahdin ylipaansa matkaan. Maisemat olivat komiat ja olo lenkin jalkeen hyva.

Taman reissun aikana tuli myos puhuttua paljon paikallisten palkkatasosta. Opaskuskimme sai reissusta 100 rupiaa. Maksoimme kuitenkin 300 rupiaa per nena. Loppu raha menee kuskin pomolle. OSasta varmaankin maksetaan bensa, joka on todella kallista talla hetkella, noin 60-70 rupiaa litralta. Kuskimme saa siis 100 rupiaa paivassa, 3000 kuussa. Vaimonsa tienaa teepelolla saman. Perheessa on kaksi lasta, eli neljan hengen kuukausi tulot 6000 rupiaa. Ruoka on taalla kallistunut kuten muuaallakin maailmassa. PAri kuukautta sitten kilo tomaatteja maksoi 20 rupiaa, nyt 70. Riisin hinta on vahintaan kaksikertaistunut muutamassa kuukaudessa. Vuokrat nousevat...palkat eivat. Shalom koulun hoitaja Latha saa kuussa vajaan 2000 rupiaa jolla maksaa kahden lapsen koulutuksen ja perheen ruoan. Mies tuhlaa rahansa uhkapeliin ja alkoholiin. Onneksi Latha perheineen saa nyt asua ilmaiseksi Ritaman kotitalon katolla olevassa tilassa. Elavat siis reilusti koyhyysrajan alapuolella. Tuntuu hurjalta kun he kyselevat palkkaani Suomessa. Sehan on jokin aivan kasittamaton summa heille, ja vaikka kuinka kertoisin Suomen hintatasosta ja siita miten vajaa 2000 euroa suomessa vuokrien ja muiden kanssa riittaa, olen heille rikas ihminen. 

Ehdimme viela samana aamuna bussiin joka vei meidat samaa kiemuraista ja pomppivaa tieta kohti Alleppya josta parin paivan paasta otimme paatin "backwatersien" kautta kohti tata aurinkoa, hiekkaa ja rantaa missa nyt olemme. ("Backwaters" = Keralan takavedet ovat toisiinsa liittyneiden murtovesikanavien, järvien, estuaarien ja jokien verkosto Keralan osavaltiossa eteläisessä Intiassa. Verkostoon sisältyy 1 500 kilometriä ihmisen ja luonnon tekemiä kanaaleja, jotka ovat yhteydessä viiteen suureen järveen (mukaan lukien Ashtamudi Kayal ja Vembanad Kayal). Vesistöön laskee 38 jokea, joista kaikki paitsi kolme saavat alkunsa Länsi-Ghatien vuorilta.^[1] Takavedet muodostuivat meren aaltojen ja jokien virtausten kuljettaman sedimentin myötä, joista muodostui saaria jokien suille Arabianmeren rannalle - lahde wikipedia.org)

Turisteja, hierontaa, pitsaa, pastaa. Kauppoja ja kaupan peraan, suomenkielta puhuvia paikallisia. Meren pauhua valuvaa hikea ja hiekkaa varpadien valissa. Cappucinoa suklaahiutaleilla. Kokovaratalorentoutumista. Juuri sita mita nyt kaipaa.