Rantaelamaa kerrakseen. Tuntuu ettei kukaan oikeastaan tee yhtaan mitaan, mutta tekevat silti. Paljon vain istuskellaan, juodaan chaita ja illalla kaljaa. Valilla muistetaan syodakin. Musiikki soi taustalla, valilla noustaan jorailemaan hetkeksi. Jotkut porukasta tekevat matkan laheiseen "viidakkoon" ja viipyvat siella paivan kaksi. Osa vain lahnaaa rannalla karistaen ihoaan ja valilla suolavedessa lilluen. OSa kai tekee jotain tyotakin. Koruja, vaatteita, hiustaidetta tai maalauksia. Niita omankaden tuotteita koitetaan sitten myyda viikottaisilla kahdella "hippimarketilla". Tana vuonna myynti tosin on hiljaista, maailman finanssikriisi nayttaa naamansa tassakin paratiisissa turistien vahyydella. Eika heidan lukumaaransa lisaa sekaan, etta Intiassa on viimeaikoina pommit rajahdelleet ja jotkut maat ovat asettaneet Intian niiden maiden joukkoon mihin ei pitaisi matkustaa. Taalla olevat kylla tietavat, etta pommeja on lahinna tietyilla herkilla alueilla, harvemmin turistikohteissa silla pommin asettajat yleensa asettavat rajahteensa paikkoihin jossa voivat satuttaa ihmisia joiden kokevat tekevan heille vaaryytta eivatka turistit kuulu tahan kategoriaan.

ystavani Ramin ja Sunnyn kaupassa on taas tullut istuttua tovi jos toinenkin. Pojat nayttavat viela rentoutuneemmilta kuin elokuussa Manalissa. Taalla ei tehda hikihatussa koruja. Nyt kaydaan kauppaa lahinna vaatteilla joille ovat asettaneet kylan halvimman hinnan ja asiakasmaara onkin sen mukainen. Vietimpa minakin yhden paivan kauppiaana kun pojat lahtivat kaupungille asioille. Hienosti osasin myyda monta vaatekappaletta uuden ystavani turkkilaisen 56 vuotiaan Asuntan kanssa. Itseasiassa homma oli hauskaa. IStuskelimme patjoilla kaupan peralla ja juttelimme niita naita, siivosimme poikien sotkuisia laatikoita ja joimme teeta. Tallainen kaupanpito sopisi minullekin. Valilla voisi tehda omia kasitoitaan, valilla rupatella satunnaisten asiakkaiden kanssa. Rentoa oloa ja menoa. Palkaksi sain hameen ja kasikorun. Mikas sen parempaa :) (ja ne loput ostokset on viela maksamatta...)

Moni lansimaalainen viettaa taalla koko talvikauden, eli n. 6-7 kuukautta. OSa on tienannut rahat taalla oloon kotimaassa tyoskentelemalla. Osa koittaa ansaita paivittaisen asumisen kustannukset myymalla oman kaden tuotteita, tai tarjoamalla muita palveluita. helpon oloista ja nakoista elamaa. En tieda siita kuitenkaan jaksaisinko itse kuutta kuukautta tata elamaa. Mutta toisaalta jos olisi jarkevaa tekemista...miksei. Voisin joogata ja reikittaa, tehda koruja ja myyda niita. Ja valilla tehda vapaaehtoishommia joissan paikallisessa jarjestossa. Hyvassa seurassa 6 kuukautta menee kuin hujauksessa. Jos en olisi lupautunut olemaan hommissa Kolkatassa joulua, tulisin tanne. (ei...en ole palaamassa SUomeen jouluksi....anteeksi!)On tuo meri ja aurinko meinaan sen verran suuri energian tuoja, etta itkettaa lahtea. Jos joku tietaa paikan missa on valtameri ja lumihuippuvuoret saatavilla samassa paikassa, kertokaa. Mina muutan sinne.

Nyt rantahiekalle jossa kaverini lehmatkin paivansa taalla viettavat.