Koko intian matkan ajan olen koittanut pukeutua siististi ja peittavasti. T-paita hihat ja paalle viela huivi, pitkat housut. Silla pystyy vahentamaan intialaisten miesten osoittamaa huomiota ja tuijotusta. Monelle miehelle taalla valkoinen nainen, etenkin avonaisemmissa vaatteissa, edustaa jotain mita intialainen nainen harvoin on. VApautuneempaa, seksuaalista naista. Moni nuori tytto koko hairintaa esimerkiksi Kolkatassa. Itse en ole koskaan saanut osakseni tallaista. Yritan aina myos nayttaa itsevarmalta. Niimpa en ole juuri hairintaa kokenut, katseita toki valilla. Kuulimpa myos ruotsalaiselta Mattiakselta tarinoita siita, miten 35-vuotiaat intialaismiehet kyselevat hanelta onko han tehnyt SITA tyttoystavien kanssa ja kohtelevat hanta kuin jumalaa jos han myontaa asian. Moni mies myos viettaa tunteja netissa katsellen lansimaalaisia naisia niilta kielletyilta sivuilta. Eipa siis ihme jos valkoihoinen tytto topissa ja lyhyessa hameessa joutuu silmatikuksi ja kokee olonsa epamukavaksi.

Mutta mutta.....paastyani rantakohteisiin totesin etta nyt kylla on varmaan ihan sopivaa vahan vahentaa, ja ostin hihattoman mekon! Ja voi etta miten vapautunut olo siina oikeastaan tuli. Ostin myos omaksikin ihmetyksekseni roikkuvat korvakorut joita siita paivasta lahtien olen pitanyt koko ajan. Iho ruskettui ja olo on ihan oikeasti todella kaunis. En tieda olenko vuosiin kokenut sellaista tunnetta katsoessani peiliin ja kulkiessani kadulla, etta hei...olenhan mina kaunis. Janna miten nain pienet asiat saavat myos tuntemaan itsensa naiseksi. Eli jotain hyvaa naista rantalomistakin nyt seurasi.

Eilen istuin syomassa, paallani paljon vihreaa ja hiukset auki. Eras lansimaalainen mies vain pysahtyi luokseni ja sanoi..."mista olet kotoisin?" ja sen jalkeen "olet todella kaunis, naytat ihan keijulta". Ja sitten han poistui. Hakeltyneena onnistuin sanomaan kiitoksen. Mutta kylla lammitti mielta ja taisin loistaa kilpaa auringon kanssa loppu paivan.