Ei...en ole kaantynyt hindulaiseksi vaikka hampaani muodostavatkin satunnaisesti eraan heidan jumalans nimen. Olen palannut Nepaliin ja taalla on...kylma.  Tai oikeastaan ei ole, mittari nayttaa paivisin noin +18 astetta. Mutta ilma tuntuu kylmalta. Viela viime viikolla lekottelin rantahiekalla +35 asteen lammossa Goalla ja nyt tulin tanne vuorten keskelle palelemaan. Valilla mietin etta hullun hommaa...eikun takaisin rantsuun. Mutta taalla on kylla paremmat energiat, ihanai ihmisia ja mukavaa oleskelua. Iltaisin joutuu kylla kaariytymaan villapeittoon.

Tulin kasvattaneeksi ekologista jalanjalkeani huimasti, lentamalla aina Goalta tanne. Osittain syyna ajankaytto. OSittain.....oma mukavuus ja pakaralihasten itku siita etteivat ne oikein jaksaisi taas monen paivan juna-bussisessioita. Nyt selka, niska ja ja peppu laulavat halleluujaa kun saivat istua pehmeissa Jet Airwaysien penkissa ja parissa tunnissa olimme delhissa ja sen jalkeen toisella lennolla KAthmandussa. Valiin tosin tipahti 7 tunnin odottelu kentalla, mutta se meni katevasti rupatellen eraan ruotsalaisneidon kanssa Kolkatasta. HAn oli viettanyt siella 5 viikkoa ja saimme ajan lentamaan naureskellessamme yhteisille tutuillemme, vertailemalla lempiruokiamme kadun parhaassa ravintolassa ja vaihtamalla vinkkeja. Ja niin sitten seuraavana aamuna rantauduin taas tanne. Himalajan juurelle.

KAikki rakkaat soittajapoikani olivat taalla yha, iloissan tervehtimassa. KAtupojat tulivat sanomaan kasipaivaa didi, vaikka tietavat etten osta kekseja vaan kasken menemaan keskuksiin jossa saisivat ruokaa ja suojan. Yksi tuli jopa halaamaan (kuiskaten etta didi etko nyt ostaisi yhden keksin). Katukauppias naisetkin muistivat ja jo muutamat teet on yhessa juotu heidan pohtiessaan sita etta minun pitaisi menna naimisiin.

Eilen vierailen Basundhar nimisen naisen kotona. HAn on suunnilleen minun ikaiseni ja 1,3 vuotiaan ihastutavan Ruby vauvan aiti. Han asuu yhden huoneen asunnossa turistialueen ulkopuolella ja paivat han viettaa kadulla kaupaten kasikoruja ja pussukoita. Hanella ei siis ole kauppaa, vaan kulkee pitkin katuja yrittaen myyda tavaraansa. Aamulla han tulee kadulle 7 aikaan, yhdeksan jalkeen han vie Rubyn paivahoitoon jonka jalkeen palaa myymaan. KUn kaduilla on turistien puolesta hiljaista han kavaisee kotona syomassa ja ehka vahan lepaamassa ja palaa taas parin tunnin paasta myymaan. Viidelta on haettava RUby hoidosta ja sitten he yhdessa viettavat loppuillan kadulla kunnes 22 jalkeen kadut taas hiljenevat ja he lahtevat kotiin. Basundari laittoi minulle paikallista riisi-dahl-pinaatti ruokaa, joimme teeta ja soimme pop cornia. Se on niin omituista, miten erilaiset elamat meille on suotu. Mina voin kylman tullen menna lammittelemaan cappucinolla, kadun lapset ja muut joutuvat olemaan kadulla ja toivomaan etta silloin talloin joku saalisi ja antaisi pari rupiaa tai ostaisi sen pussukan jotta voisi kayda teella. Olen kylla valilla jollekin teekupposen maksanut, ja jotkut turistit ostavat etenkin lapsille lamminta vaatetta.

Illat tulee istuttua Kishanin, Manojin ja muiden sarangin soittajien kanssa paikallisessa ravintolassa ja tulee juotua lasi jos toinenkin lamminta rommia. Kuppilassa saa myos maailman parhainta ruokaa, riisia, pinaattia ja perunaa. Valilla paahdettuja pahkinoita. Ja aarettoman halvalla. Eilen vanhemmat soittajaherrat pienessa rommituiskeessa myos ottivat esiin instrumenttinsa ja lauloivat ja soittivat kansanlauluja ja me muut koitimme vahan laittaa jalalla koreasti. Pienen pienessa kahden poydan ravintolassa vallitsi lammin tunnelma, tarjoilija tyttojen yhtyessa lauluun heleilla aanillaan. Pidan tallaisesta menosta. KAthmandun turistialue on taynna toinen toistaan hienompia ja jopa kohtuuhintiaisia ravintoloita ja baareja mutta niilla on viela pitka matka todellisen viihtyvyyden tarjoamiseen. Aito olo ja meno nayttaa loytyvan sielta epailyttavan pimean nurkan ja rappukaytavan takaa.


KOlme peittoakaan ei tunnu pitavan viileytta pois luista ja ytimista yolla. Niimpa Goan lammosta Kathmandun kylmyyteen saapunut on saanut osakseen lievan vilustumisen. Pitanee siis ottaa viela pari lasia rommia ja ostaa villahanskat ja sukat. Yllatavaa kylla, ei minua tama viileys haittaa. Vaikka onkin ihana kulkea vahissa vaatteissa auringon polttaessa ihoa on taalla raikasta ja kaunista. Elama on!