Elama Kolkatassa on...no omalla tavallaan arkista. Siis nyt kun on taas toissa. Ammulla ylos kuudelta, sitten suihku. Pieni aamukavely jo melkoisen kiireisen kadun vartta vapaaehtoisten kokoontumispaikalle. Aamupalaksi teeta, vaaleaa leipaa ja banaania. Sitten bussimatka tyopaikalle. Aamuvuoro 8-12, kolmen tunnin tauko ja uusi vuoro 15-17.30. Illalla lihaksia sarkee ja vasyttaa joten suihku, netti ja ruokailu on suunnilleen ainoat asiat jotka jaksaa tehda ennen kun unimatti kutsuu. Paitsi iltoina kuten eilen, kun 19-24 ei ole sahkoa. Ei sahkoa - ei tuuletinta - ei unta. Istuttiin hotellin ulkopuolella, juotiin teeta ja odoteltiin josko sajkot tulisivat. Omituisinta oli, etta kaikissa ymparoivissa taloissa sahkot olivat. Mietimme irlantilaisen Collamin kanssa notta josko hostellin ei-aina-niin-ystavalliset-mutta-erittain-kivat sedat paattavat nain saastaa. Eivat edes vaihtaneet vessan valoa neljaan paivaan sen sammuttua, ja asken kun kysyin asiaa ei mennyt kun 2 minuuttia ja valo taas paloi.

Kansainvalista tama meno taalla toissa taas on. Tanaan vaikkapa iltavuorossa kansaa: espanja, korea, japani, italia, israel, ranska, saksa, kiina, meksiko, hollanti, unkari, tsekki, englanti, kanada......ja no suomi :) eli kylla piisaa. Erasta vanhempaa espanjalaisherraa olen joutunut opastamaan myos espanjaksi, ja olen saanut todeta etta olen aarimmaisen huono MUTTA voisin oppia kielen. Kaikilla on hyva tyomentaliteetti, ja kukaan ei valita. Paitsi kuumuutta. Pyykit ja astiat tulevat mukisematta puhtaiksi. VAnhojen leidien vaatteet vaihdetaan tarpeen mukaan ja asianmukaiset pesut hoidetaan. Hierontaa ja keskusteluseuraa antavat kaikki. VAikka bangla tai hindi ei taivukaan voi silti istua toisen vieressa, ja antaa aikaa. Yksi leidi eilen papatti minulle pitkaan banglaksi ja eras sisarista kertoi etta hanella on paljon valitettavaa mutta kukaan ei koskaan kuuntele. No mina kuuntelin vaikken mitaan ymmartanytkaan.

Suomalaisseurueen kanssa vietimme vappua. KAvimme taasen siina kalliimmassa ravintelissa syomassa herkkuruokaa ja sitten kaupungin varmasti kalleimmassa pubissa olusella. Maksoi saman kuin Suomessa. Pubi on vahan kuin joku pubi kotomaassa, seinalta loytyy jopa Lapin Kulta mainos. Musiikki on poprock hitteja ja joka ilta livebandi soittaa. Tapasimme talla kertaa myos intialaisen pojan joka asuu Tukholmassa. Vaikka  yleensa en reissussa hakeudu suomalaiseen seuraan, oli todella kiva rupatella  kotikielella  uusien ihmisten kanssa. Ja kiintoisia, mukavia ihmisia olivat. Treffit kotomaankamaralla Kalliossa ja saunassa on jo sovittu :)  Ja erityisen mukavaa oli myos vierailla vanhassa harjoittelupaikassa Iperilla. Paikat oli tutut, samoin ihmiset. Projekteja oli vaikka millamitalla uusia. Niihinkin aion viela lahemmin tutustua, myohemmin.

Kolkatassa paivat tuntuu lentavan. Samalla tuntuu kuin taalla olisi ollut ikuisuuden. Samat ihmiset tuntuvat yha olevan taalla kuin kaksi vuotta sitten, niin tyontekijat kuin osa matkalaisistakin. Enaa eivat myyjat ja taksikuskit huutele peraan tarjoten palvelujan vaan lahinna tervehtivat ja kyselevat mita kuuluu. En ole edes valokuvannut, niin kotoisalta taalla tuntuu, etta olisi vahan kuin menisin kuvaamaan Tikkurilan katuja (no okei, on taalla ehka kuvauksellisemmat kadut mutta tajuatte mita tarkoitan...ehka). Sita on vaikea selittaa miksi tama elo tuntuu niin arjelta. Ei sita ehka voi edes ymmartaa ennenkuin itse elaa saman. Ehka ratkaisen asian jossain vaiheessa tata matkaa niin kerron sitten.

Leffassakin muuten kaytiin. Odotettavissa oli allo-romanttinen-perus-bollywood-sikerma, mutta yllatyin huimasti kun se olikin kaiken tuon lisaksi kertomus alzehimeriin sairastuvasta naisesta ja hanen puolisostaan. Elokuva ei ole saantu mitaan ylistavia arvioita mutta itse tykkasin. Ainoa miinus oli aaarimmaisen kylma ilmastointi. Aluksi se tuntui unelmalta mutta jossain vaiheessa alkoi ihan oikeasti palella ja kun palasi ulos hikiseen lahes +40 asteeseen iski paansarky. Mutta se meni onneksi lopulta ohi, ja leffakokemus oli onnistunut.

Ensi tiistaina jannityksen paikka, kun bussi kohti Dhakaa, Bangladeshia, starttaa aamulla 5.30. Saas nahda mita sielta loytyy. Jos ei ole loytyakseen vie tie takaisin koto-Kolkataan.

Ja niin juu...tuolla sivun reunassa loytyy linkki luettua. sen takaa loytyy lista kirjoista jotka olen lukenut taman reissun aikana. janna katsoa sitten jalkikateen millainen lista syntynyt on.

ps. Kolkatan postilaitos ei tyollistanyt kuin yhden ihmisen minun pakettieni takia. oli kuitenkin todella kiva mieshenkilo, joka ensin sanoi etta laivalla tulisi pakettien lahettaminen superhalvaksi (valitsin kuitenkin lentotien sen nopeuden takia), sitten han ompeli paketit, punnitsi ne ja rahasti. katevaa :)