Kävin siis katselemassa merta Intian eteläisessä kärjessä Kanyakumarissa. Pääosin aika meni nukkuessa, lukiessa ja meren äärellä kuohuja kuunnellessa. Kiva pieni paikka. Tosin delete-nappulalle olisi ollut tekemistä, etenkin auringonnousua katsellessa kun sadat Intialaiset turistit kälätti ympärillä ja myyjä miehet yrittivät myydä "todella aitoja kristalleja ja koralleja". Yritä siinä ihailla punertuvaa taivasta ja auringon heräämistä kun toisella kädellä hätistät pois kauppiaita ja toisella tukit korvaasi ettei tarvitsisi kuunnella kaikenkansan tarinoita. Oli kyllä pilvistäkin, ettei se niin komiaa ollut.

Kanyakumari oli yksi niistä alueista jotka kärsivät tsunamista 26.12.2004. Intiassa kuoli sen takia yli 10 000 ihmistä ja ainakin saman verran ilmeisesti katosi. Monenlaista uudistuprojektia oli käynnissä nytkin, esimerkiksi tuo kuvakollaashin kalastajien keskuksen rakentaminen ja naisille suunnattu oppimiskeskus jossa ilmaiseksi voivat opiskella esim. tietotekniikkaa ja ompelua. Muistomerkillä seistessä tuntui kyllä surulliselta. Niin kaunis kuin meri onkin, on se pelottavan voimakas.

Kun olin palaamassa kotia Maduraihin pysähdyin täkäläisen kaverini Vijin äidin luona. Halusi tarjota illallisen ja kun junani oli lähdössä vasta yhdentoista jälkeen illalla, totesin sen olevan ihan hyvä idea. Eräs maailman raivostuttavin asia Intialaisessa kyläily kulttuurissa kuitenkin on. Istuskelimme hetken ja juttelimme. Sitten tulivat kylään Täti 1 ja Täti 2, molemmat emäntäni siskoja, sekä Täti 3, naapuri. Myös Täti 2:sen poika sekä naapurin tyttö tulivat. Sitten kun oli jutusteltu hetki siitä miksen ole naimisissa  (in Finland love marriage, if no  love, no marriage) ja siitä miksi minulla on tälläinen tukka, oli ruokailun aika. Mutta mutta. vain minä syön. Kun Intiassahan on tapana, että perheessä ensin miehet syövät naisten tarjoillessa, ja sitten vasta naiset voivat syödä. Kun on vieraita, vieraat syövät ensin naisten tarjoillesssa, sitten miehet syövät ja lopuksi naiset. Siinä sitten istuin syömässä käsin riisiä ja muuta ja tädit istuvat ringissä ypärillä ja seuraavat tapahtumaa. Kun lopetin syömisen, 15 minuutin kuluttua emäntä syö muiden vieraiden lähdettyä laittamaan ruokaa itselleen. Että näin. Koitin kyllä selittää Suomalaisesta kulttuurista, että aina syödään yhdessä vieraiden ja isäntien kanssa, mutta tälle lähinnä aina naureskellaan.

Kun palasin Maduraihin alkoi sataa. Ja satanut onkin sen jälkeen joka päivä, kaatamalla ja välillä vieläkin enemmän. Välillä aurinko koittaa tulla esiin ja kaikki luulevat sateen loppuneen ja ripustavat pyykit ulos mutta odotahan tunti niin sade tulee taas. Nytkin sataa, kuudetta päivää siis. Monsuunia odotellessa....



Tiibet. Vaikea ymmärtää tapahtunutta, ja sitä miten se vaan voi jatkua. Ja Kiinan kansa ja Tiibetiläiset, jolta evätään mahdollisuus sananvapauteen ja mielipiteisiin. Miten vuoropuhelu ei voi olla mahdollista? Hiljainen hetki sille, jos toinenkin.

Ja samalla hiljaiseksi vetää koko Aasian mantere. Joka puolella tuntuu käyvän yhtäsun toista. Toisaalla munkit protestoi ja toisaalla tamilitiikerit räjäyttelee busseja ja hallitus tamilitiikereitä. Jossain ammutaan kansan rakastama(?) poliitikko ja jossain tulvii. Ei tunnu olevan rauhan päivää täällä.

http://www.tiibetinfo.com/